Soidinhuippu oli viime viikonloppuna

Lauantai 19.5.2012 klo 9:58 - Harri Paananen

Kävin suunnitellusti vielä yhden yön vakiosoitimella. Kukko aloitti soinni puussa klo 23.00 aikoihin ja soi puuta välillä vaihtaen klo 02.30 saakka. Yhtään koppeloa ei enää saapunut paikalle ja kukko lopettikin soimisen aikaisin. Keräsin telttani ja poistuin paikalta jo aamuvarhaisella. Soidinhuippu siis ajoittui viime viikonlopulle, jolloin näin useampia koppeloita kukon seurassa. Soidin ei nyt siirtynyt ollenkaan viime keväiseen kumpuun. Näin se metson soidin elää vuosittain. Mukava oli kuitenkin soidinta taas seurata vaikka en paljoa päässyt tänä keväänä sitä kuvaamaan. No vuoden päästä kokeillaan kyseisessä paikassa uudelleen.

Kaverini kävi torstaina toisella soitimella kuulostelemassa sen tilannetta. Kyseessä on isompi soidin kuin vakiosoitimeni. Nytkin siellä oli ollut 5 metsoa ja useita koppeloita vieläkin soitimella. Kyseinen soidin on kuvaamisen kannalta selkeästi huonommassa maastossa kuin vakiosoitimeni. Siksi en ole siellä kojuöitä pariin kevääseen viettänyt. Ajattelin kuitenkin tehdä tänään poikkeuksen ja mennä illalla ensi yöksi katsomaan mikä tilanne siellä nyt on. Jos koppeloita on siellä vieläkin paikalla, on mahdollisuus päästä seuraamaan soitimen huipentumaa vielä tälle keväälle.

Terveisin Harri

Oikukas soidin

Tiistai 15.5.2012 klo 20:15 - Harri Paananen

Vietin viikonloppuna kaksi yötä vakiosoitimella. Metson soidin osoitti jälleen oikukkuutensa. Ensimmäisenä yönä kukko aloitti soinnin kahden jälkeen aamuyöllä puussa. Pian se siirtyi puusta telttani taakse suon perukkaan soimaan. Paikkaan johon se viime keväänä siirtyi isosta männiköstä. Perukassa on viimeinen pieni lumilaikku ja se vetää sitä puoleensa. Ilmeisesti kukko varmistaa näin parhaan mahdollisen huomion puissa istuvilta koppeloilta soimalla lumen päällä. Telttani vakiopaikan takana on iso kuusi joka esti hyvin näkyvyyden tuolle lumilaikulle ja en saanut yhtään kuvaa koko aamuna, vaikka etäisyyttä metsoon oli 20-30 metriä. Sen verran oksien lomasta erotin, että koppeloita oli maassa kukon ympärillä useampia. Paritteluja en nähnyt tapahtuvan, tosin näin linnut ainoastaan hetkittäin. Koppelot poistuivat paikalta klo 05.00 paikkeilla ja pian sen jälkeen kukko lopetti sointinsa poistuen myös paikalta.

Toiseksi yöksi siirsin telttaa sen verran, että sain näkyvyyttä auki lumilaikun seudulle. Pääsisin ainakin seuraamaan soitimen kehittymistä jos kuvausmahdollisuutta ei tulisi. Kukko aloitti soitimensa klo 23.00 paikkeilla puussa. Puihin istumaan lehahti useampia koppeloita ja siitä kukko innostui laskeutumaan maahan soimaan jo illalla. Nyt se soi ison männikön ja suon perukan välisellä alueella ja taas puiden takana. Nukuin levottomasti aina välillä tilannetta kuulostellen. Yöllä ei enää tule täysin pimeää ja kukko soi koko yön aktiivisesti. Valon lisääntyessä klo 02.30 nousin makuupussista kahvin juontiin. Yön aikana lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle. Edelleen kukko pyöri alueella, missä se soinnin illalla aloitti. Pian se kuitenkin lopetti soinnin kokonaan. Aikaa vierähti n. 20min, jonka jälkeen kukko alkoi pikkuhiljaa uudelleen naksautella kiihtyen välillä soimaan kunnolla. Kukko kävi välillä näkösällä ja näin koppelon seuraavan sitä.

Kukko katkoi välillä sointiaan ja näkyi nokkivan jotakin syötävää varvikosta kupuunsa. Sen jälkeen se lehahti isoon männikköön ja soi siellä hetkittäin. Pian se taas siirtyi männikön taakse kuitenkin kohta sieltä palaten. Tätä paikan vaihtoa jatkui puolisen tuntia ja sen jälkeen kukko lopetti soinnin kokonaan kun kello oli vasta hieman yli neljä. Otin muutamia kuvia metsosta puiden välistä, mutta hyviä kuvia en saanut otettua.

Kovin siis levoton ja katkonainen oli kukon aamusointi. Olisiko yön pakkanen hillinnyt sen sointihaluja. Koppelot ovat nyt lumien haihduttua saapuneet soitimeen ja soitimen huippu on tämän viikon aikana ellei se ole ehtinyt olemaan jo viime viikon lopulla. Kukon käytöksestä päätellen se ei ollut vielä ollut ennen viikonloppua. Siksi jätin telttani vieläkin maaston ja menen vielä yhdeksi yöksi soidinta tarkkailemaan huomenna. Silloin selviää onko huippu jo ohi ja tuleeko soidin siirtymään viimevuotiseen kumpuun ollenkaan. Tuolle kummulle sitä toivoisin koska se on kuvaamisen kannalta selkeästi paras paikka kyseisellä soitimella. Sen vuoksi en ole alkanut siirtää telttaani isoon männikköön tai suon perukkaan.

Paluumatkalla näin koppelon istuvan koivussa, mikä ei ole kovin yleistä ja lisäksi nuoren metson männyn latvassa aamuauringossa. Ohessa niistä kuvat.

Terveisin Harri

Kolmas kojuyö

Sunnuntai 6.5.2012 klo 19:57 - Harri Paananen

Viimeyönä vietin kolmannen kojuyön metson soitimella. Illalla ja yöllä tuuli todella kovasti ja satoi vaihtelevasti räntää ja vettä. Alku kolmannelle kojuyölle ei siis ollut lupaava. Illalla en saanut yhtään havaintoa linnuista. Aloinkin nukkumaan jo klo 22 jälkeen ja heräsin ensimmäisen kerran klo 01.30. Tuuli oli edelleen kova ja sade ropisi teltan pintaan. Jatkoin unia ja seuraavan kerran heräsin 03.00 ja ilma oli edelleen samanlainen, eikä sointia kuulunut. Jatkoin siis unia edelleen, kunnes havahduin klo 05 paikkeilla läheltä kuuluvaan sointiin. Ilma oli rauhoittunut ja hallitseva kukko soi nyt viimevuotisella soidinkummullaan. Soidin oli siis edennyt toivomallani tavalla viimevuotisen kaltaisesti isosta männiköstä vaiheittain soidinkummulle. Kukko soi edelleen pyrstö puoliksi pyöreänä, mikä kertoi heti, ettei koppeloita ole paikalla. Se liikkuikin kummun ympäristössä, eikä keskittynyt pelkästään soimaan kummulla. Pian kuitenkin yksi koppelo lensi kummun kupeeseen maahan tarkastelemaan kukon edesottamuksia. Se antoi kukolle heti lisää virtaa aktivoiden sointia, mutta koppelo ei vielä pitkään paikalla viihtynyt vaan lehahti lentoon poistuen paikalta. Metso rauhoittui heti ja alkoi napsimaan syötävää varvikosta aina välillä pörhistellen ja nokkaa hioen.  Todennäköisesti lähellä oli edellisenä kojuyönä havaitsemani nuoret metsot, joille paikan isäntä teki selväksi, ettei kummulle ole asiaa. Aikansa kummun ympäristössä tepasteltuaan kukko lensi puuhun vajaan 100m päähän teltastani. Siinä se ei viihtynyt kovin kauan vaan lähti lentoon poistuen paikalta kokonaan. Kuulostelin taltassa vielä kotvasen ja kun mitään havaintoja ei tullut, niin poistuin paikalta. Paluumatkalle osuvalta pieneltä suolta minua kaikkosi kaksi metsoa. Ilmeisesti ne olivat samaiset kaksi nuorta metsoa, kun peräkanaa painelivat suon takaiseen metsään. Kävin vielä ennen kotiin paluutani vilkaisemassa yhden teeren soitimen. Paikalla oli 5 naarasta ja 2 kukkoa. Naarat tyytyivät istumaan puissa seuraten kukkojen pulputtelua suolla. Seurasin touhua hetken ja lähdin ajelemaan kotia kohti.

Metson soidin on siis edennyt odotetun kaltaisesti ja on 1-2 viikkoa myöhässä normaalista. Koppelot alkavat nyt pikkuhiljaa tulla soitimelle ja jos hyvin käy niin viikon päästä voi olla mahdollisuus kuvata niitä kukon seurassa. Ilman on ennustettu lämpenevän puolessa välin viikkoa. Silloin viimeistään loputkin lumet alkavat haihtuvat soidinalueen metsistä ja koppelot alkavat olla valmiita paritteluun. Tämä kaikki voi kyllä tapahtua ensi viikon aikanakin ja valitettavasti ehdin viettää seuraavan kojuyön vasta ensi viikonloppuna. No soitimen tahti on mikä on ja jos kiivain vaihe menee minulta huti, niin sille ei voi mitään. Metson soidinkuvaaminen onkin mielenkiintoista juuri siksi, ettei se ole liian helppoa koska olosuhteet vaihtelevat ja soidin tuppaa elämään aika paljonkin edetessään.

Ohessa muutama kuva tältä aamulta.

Terveisin Harri

Toinen kojuyö vietetty

Keskiviikko 2.5.2012 klo 21:59 - Harri Paananen

Toinen kojuyö meni aika rauhallisissa merkeissä. Illalla metsokukko soi jo mukavan aktiivisesti puussa isossa männikössä n. 200m päässä telttani takana. Se lopetteli sointinsa klo 23 paikkeilla ja aloin itsekin nukkumaan. Heräsin 10 min ennen puhelimen herätystä klo 03 paikkeilla. Telttaan ropisi tasaiseen tahtiin räntää ja kuulostelin vähän aikaa tapahtuuko lähistöllä mitään. Sointia ei kuulunut ja jatkoinkin pötköttelyä välillä nukahdellen vielä puolitoista tuntia. Sade alkoi pikkuhiljaa hellittää ja aamukahveja juodessani kuulin aamun ensimmäiset metson naksaukset. Kukko alkoi soimaan telttani takana ja kävi lähimmillään n. 25m päässä teltasta. Se oli ollut aamuyön joko kauempana soimassa tai sitten räntäsade oli hillinnyt sen sointihaluja. Välillä se jo innostui hypähtelemään koittaen näin houkutella koppeloita paikalle. Koppeloiden paikalta puuttumisesta kieli sekin, että kukko soi vain pyrstö puolittain pyöreänä. Sain puiden välistä muutamia kuvia soivasta kukosta. Kukko soi nyt lähes samassa paikassa, mihin se siirtyi viime keväänäkin isosta männiköstä soimaan. Siitä se seuraavaksi siirtyi telttani edessä olevalle kummulle soimaan. Jätin siis telttani edelleen samaan paikkaan ja täytyy vaan toivoa, että kukon soidin etenee viime kevään kaltaisesti kohti kumpua. Kaikki on toki mahdollista ja aika näyttää käykö näin. Koppelot tulevat soitimeen kun lumi vielä vähenee maastosta ja silloin näkyy mihin soidin asettuu. Nyt pääsin jo jalkaisin teltalleni sulia pälviä pitkin kierrellen. Hyvä niin, koska jalkaisin pystyy liikkumaan hiljaisemmin ja huomaamattomammin kuin suksilla. Se helpottaa teltalle menoa ja poistumista niin etteivät linnut häiriinny. Hallitsevan kukon lopetellessa soidintaan se vielä ajaa pöläytti kaksi nuorta metsoa lähettyviltään lentoon. En ollut havainnut niitä aikaisemmin. Ne laskeutuivat alle 10m päähän telttani viereen ja alkoivat nokkimaan jotakin syötävää varvikosta. Aikansa tepasteltuaan toinen niistä lensi pois paikalta ja toinen lennähti kummun reunaan puuhun istumaan. Sain kuvattua niitä hetken aikaa mukavan läheltä. Myös hallitseva metso poistui paikalta ja niin päätin tehdä minäkin.

Kävellessäni pysähdyin välillä kuulostelemaan ja olinkin taas kuulevinani naksuttelua samasta suunnasta kuin viimeksi teltalta pois kävellessäni. Näin tälläkin kertaa metson lentävän takaisin isoon männikköön eli hallitseva kukko kävi taas soimassa kaukana soitimen ydinalueesta. Soidin ei siis keskity vieläkään.

Kolmannen kojuyön menen viettämään tulevana viikonloppuna.

Ohessa kuvia tältä aamulta.

Terveisin Harri

Soidin ei vielä keskity

Maanantai 30.4.2012 klo 23:31 - Harri Paananen

Vietin toissayönä tämän kevään ensimmäisen kojuyön vakiosoitimella. Hallitseva metso lensi viimekeväisen soidinkummun reunaan puuhun illalla klo 21 paikkeilla. Ehdin sopivasti virittämään teltan valmiiksi ja asettautumaan sisään ennen metson paikalle tuloa. Se istui vakiopuussaan kojustani n. 25m päässä, mutta jäi pahasti puiden taakse ja en saanut kuvattua sitä, vaikka valoa olisi ollut vielä riittävästi. Metso narskautteli ja naksautteli harvakseltaan. Illan hämärtyessä se lennähti teltan takana olevaan isoon männikköön n. 100m päähän yöpuulle. Aamun alkaessa kirkastua klo 02.30 aikoihin se aloitti hitaasti naksautellen soitimensa yöpuussa. Metso jatkoi soimistaan puussa vajaa pari tuntia ja sen jälkeen se pelmahti lentoon häviten paikalta. Odottelin teltassa vielä tunnin ja kun mitään ei tapahtunut niin lähdin kohti autoa aina välillä kuulostellen kuuluuko sointia mistään. Olin kuulevinani kaukaa sointia, mutta en ollut siitä varma, ennen kuin havaitsin samasta suunnasta metson lentävän kohti isoa männikköä. Kukko kävi soimassa usean sadan metrin päässä vakiopaikasta ja palasi nyt takaisin samaiseen männikköön puuhun soimaan. Jatkoin matkaa ja poistuin paikalta vaivihkaa. Yhtään koppeloa en havainnut koko aikana ja edellisen kirjoitukseni otsikko taisi olla liian hätäinen. Näyttää siltä, että myöhäinen kevät on ennakoidusti siirtänyt koppeloviikkoa myöhemmäksi. Siksi kukko soi puussa ja laajalla alueella. Se koittaa kiinnittää lähialueella mahdollisesti olevien koppeloiden huomion houkutellen niitä soitimen ytimeen. Tein paluumatkalla havainnon myös toisesta metsosta. Se on nuori metso, josta ei taida olla vielä haastajaa paikan valtiaalle ja se tyytynee seurailemaan tilannetta hieman sivumpaa. Ensimmäinen yö meni siis ilman kuvia. Vaikutti siltä, että hallitseva kukko vahti viimevuotista soidinkumpuaan vaikka soikin puussa vielä eri paikalla ja siksi jätin teltan edelleen vakiopaikkaan. Huomenna menen seuraamaan soitimen etenemistä ja vietän kevään toisen mielenkiintoisen kojuyön.

Alun perin tarkoituksenani oli viettää toinen kojuyö viimeyönä, mutta koppeloiden paikalta puuttuminen sai mieleni muuttumaan. Kukon soidin ei vielä keskity ja siksi kävinkin hiihtelemässä Syötteen alueella kevään viimeisillä hangilla tutkaillen uusia metson soidinpaikkoja. Yöllä oli pakkasta 5 astetta ja hanki kantoi aamuyöllä suksia hyvin. Talvella on vaara-alueella vieläkin vahva ote ja lunta oli paksulti tasaisena hankena. Vaikuttikin siltä ettei soidin ollut vielä päässyt siellä edes kunnolla alkuun. Matkalleni kuitenkin osui soidinpaikka, jossa yksi kukko tapaili soidinta. Se esitteli itseään kolmelle koppelolle, jotka olivat osuneet soitimen läheisyyteen. Kukosta en ehtinyt saada kuvaa, mutta koppelosta pikaisen. Matkalle osui myös teeriä useaankin otteeseen. Niiden soidinpulputusta kuului auringon noustessa usealta suunnalta.

Nyt pidän lepovuorokautta soidinhommista.Tämä ilta ja huominen päivä ovat aikaa perheelle ja vapputouhuille.

Ohessa muutama kuva tältä aamulta.

Terveisin Harri

Koppelot alkavat saapua soitimelle

Torstai 26.4.2012 klo 15:20 - Harri Paananen

Kävin aamulla katsastamassa samaisen metson soitimen, missä kävin viikonloppuna palatessani vakiosoitimelta. Aamu oli sumuinen ja lämpötila aavistuksen pakkasen puolella. Lunta metsissä on viimeaikaisista vesisateista huolimatta vieläkin reilusti ja pääasiassa hanki on edelleen ehjä.

Ensin metsä vaikutti hiljaiselta ja soidinnaksutusta ei kuulunut. Kävin hiihtämässä pienen lenkin tutkaillen, josko metso olisi siirtynyt eri paikkaan soimaan. Kankaalta löytyi lukuisia hakomis- ja yöpuita, joiden juuret olivat metson ulosteiden värjäämiä. Havaintoa linnuista en saanut ennen kuin olin jo lähellä lähtöpistettäni. Metso alkoi soimaan minusta n. 150m päässä. Syykin selvisi kun kaksi koppeloa lehahti metson lähelle puihin istumaan. Siitä kukko sai vauhtia ja jatkoi neitojen liehittelyä toista tuntia. Koppelot eivät vielä laskeutuneet soitimelle vaan ikään kuin kiusoitellen vaihtoivat välillä istumapuitaan. Metsokukko pani parastaan ja kipitti pyrstö pyöreänä koppeloiden perässä soimaan niiden kulloistenkin istumapuiden alle. Aamun sumun hälvetessä kirkkaaksi auringonpaisteeksi koppelot päättivät poistua paikalta ja kukon lauluinto hiipui välittömästi.

Saa nähdä joko viikonloppuna koppelot alkavat laskeutua soitimeen. Niiden paikalle saapuminen on hyvä merkki tulevasta. Se tapahtuu täällä yleensä aina vapun aikoihin, mutta nyt myöhässä oleva kevään eteneminen voi siirtää ns. koppeloviikkoa myöhemmäksi.

Muuttolinnut ovat olleet kovasti liikenteessä. Tällä viikolla metsähanhet ovat aloittaneet ylilentonsa Pudasjärven alueen yli kohti koillista. Kaverini teki ensimmäisen hanhihavaintonsa viime sunnuntaina ja tänä aamuna sain itse havainnot neljästä eri parvesta. Myös västäräkin ovat saapuneet tällä viikolla. Eilen näin eräällä pellolla hangen päällä n. 20kpl västäräkkiparven levähtelemässä. Hieno aika on siis nyt parasta aikaa käynnissä kun luonnossa tapahtuu kiihtyvällä tahdilla. Lauantaina menen viettämään ensimmäisen kojuyön vakiosoitimelle. Saa nähdä osuuko koju oikeaan paikkaan ensi yrittämällä. Vuosi sitten vasta kolmas yö edeltävine kojunsiirtoineen osui nappiin ja onnistuin saamaan hienoja kuvia soitimesta.

Ohessa muutama kuva tältä aamulta.

Terveisin Harri  

Soidin alkaa päästä vauhtiin

Sunnuntai 22.4.2012 klo 23:44 - Harri Paananen

Viimeyö oli sateinen ja lämpötila pysytteli koko yön plussalla. Aamulla kävin tarkastamassa metson soitimen. Viimevuotisella paikalla metso soi aktiivisesti jo pidemmän aikaa. En mennyt näköetäisyydelle, jotta metso ei häiriintyisi. Ensi viikonloppuna menen kyseiseen paikkaan kojun kanssa ja on parempi antaa soitimen vakiintua paikoilleen ilman häirintää. Ennen kotiin paluuta kävin tarkastamassa toisenkin soitimen ja siellä oli myös metso paikalla. Sain muutamia kuvia tästä metsosta.

Muutoinkin kevät otti tänään aimo askeleen kesää kohti. Tuuli oli suotuinen ja se sain muuttolintuja liikkumaan kohti pesimisalueitaan. Näin päivän aikana 3 pientä kurkiparvea, joista yksi laskeutui levähtämään yön yli kotijärvemme jäälle. Kurkien komeaa toitotusta myös kuului usealta eri suunnalta. Jään valitsi lepopaikakseen myös parvi kuoveja. Toivoa sopii, että sää jatkuu nyt lämpimänä ja soille alkaa ilmestyä pälviä kurjille ja muillekin linnuille.

Ohessa muutama kuva tältä päivältä.

Terveisin Harri

Soitimella vielä rauhallista

Keskiviikko 18.4.2012 klo 20:53 - Harri Paananen

Kävin sunnuntaina ensimmäisen kerran tarkistamassa metson soidinpaikan. Yön aikana satoi liki 10cm märkää lunta. Tuoreita jälkiä ei aamun aikana ollut soidinpaikalle tullut ja vanhat mahdolliset jäljet olivat lumen peittämät. Viimekeväisen soitimen ytimen läheltä lähti puista 3 lintua kuitenkin lentoon. Hiihdon ääni peitti lähtöäänet ja siksi en pystynyt varmistumaan lintujen laadusta. Näin ne puiden lomitse vain vilaukselta. Todennäköisesti joku linnuista oli soitimen hallitseva metso. Se varmasti päivystää jo soidinta ja sopivana aamuna naksuttelee aloitellen soidintaan. Kevät etenee verkkaisesti ja lunta maastossa on vieläkin reilusti. Sulia pälviä ei ole vielä ilmestynyt, ainoastaan joitakin mättäiden päitä pilkottaa valkoisesta hangesta. Tällä menolla kevät on hieman myöhässä ja voi olla, että metsojen soidinhuippu tulee siirtymään ohi vapun. Nopeasti tilanne toki muuttuu, mikäli ilma lämpenee reilusti ja yöpakkaset kaikkoavat. Matkalla reitilleni osui mukavan kokoinen teeriparvi. Parvi vyöryi pikkuhiljaa puittaen pois näköpiiristäni. Teeriä parvessa oli useita kymmeniä ja iso osa myös ruskeita naaraita. Se on aina hyvä merkki tulevaa pesintää ajatellen.

Pihapiirissä lintujen ruokintapaikalla on ollut pulmusten eli miniriekkojen, joiksi itse niitä kutsun, karkelot. Aluksi ruokintapaikalla vieraili 6 pulmusta, mutta siitä parvi paisui pikkuhiljaa yli 60 kpl määrään. Levoton parvi pörräili rantamännikössä aina välillä ruokintapaikalle sukeltaen. Karkelot päätti eilen aamulla tylysti tuulihaukka, joka nappasi parvesta itselleen lounaan. Pulmuset saivat siitä tarpeekseen ja jatkoivat matkaa kohti pohjoista pesimäaluettaan, eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt.

Ohessa kuvat teerestä ja miniriekosta.

Terveisin Harri

Pääsiäisen upea sää

Maanantai 9.4.2012 klo 21:29 - Harri Paananen

Pääsiäinen on taas mennyt vauhdilla. Ulkoiluilmat ovat olleet todella upeat. Aurinko on paistanut joka päivä eivätkä kovat yöpakkaset ole haitanneet. Aurinko on häätänyt kylmän pois aamupäivän aikana. Pystytin perjantaina kodan kotirantaan pilkkipaikallemme ja se on ollutkin ahkerassa käytössä. Joka päivä olen lasten kanssa käynyt pilkkimässä useampaankin otteeseen ja paistamassa makkaraa kodassa. Joka reissu olemme muutaman kalan saaneet ja vatsan täyteen makkaraa.

Lauantaina näin kevään ensimmäiset lokit lentelemässä järvellä. Lisäksi pikkulintujen ruokintapaikalla on vieraillut peipposia ja tänään rantakoivun oksalla istui mustarastas. Kevät tekee siis pikkuhiljaa tuloaan. Kun ilma lämpenee ja yöpakkaset haihtuvat, alkaakin luonnossa tapahtua vauhdilla.

Revontulikausi alkaa olla ohi. Yöt valostuvat vauhdilla ja revontulet ajoittuvat aamuyön tunneille. Tähtitaivas ei enää ole myöskään parhaimmillaan. Taivaanranta kajastaa valoa läpi yön ja se himmentää tähtitaivaan loistoa. Viime yön vietin luonnossa hiihdellen ja nuotiolla tulistellen. Lähdin liikkeelle vasta puolen yön aikoihin. Tavoitteena oli saada kauden viimeiset revontulikuvat ja kuvata kuutamokuvia suolla. Revontulia ei tullut ja saa nähdä ehdinkö enää niitä passailemaan tälle keväälle. Kuutamokuvia sain kyllä otettua ja aamun valjettua kokeilin pilkkiä matkalle sattuneesta lammesta laihoin tuloksin. Hiihtokeli oli mitä mainioin ja matka taittuikin joutuisasti.

Metson soidinkausi lähestyy ja lähiaikoina käyn ensimmäiset kartoitusreissut tutuilla soitimilla. Vapun aikaan soidin on täällä kiivaimmillaan ja silloin tulen viettämään taas muutaman yön kojussa soidinta tarkkailemassa.

Ohessa muutama kuva pääsiäiseltä.

Terveisin Harri

Muistopilkit

Tiistai 3.4.2012 klo 23:45 - Harri Paananen

Viikonloppuna vietimme edesmenneen ystäväni muistopilkkitapahtuman. Meitä kokoontui isompi porukka viettämään yhteistä aikaa kirjolohien pilkkimisen, saunomisen ja illanvieton merkeissä. Ystäväni oli innokas pilkkimään ja siksi pilkkitapahtuma sopi erittäin hyvin muistotapahtumaksi. Oli todella mukava tavata vanhoja tuttuja, joista useita en ole nähnyt moniin vuosiin kuin ehkä vilaukselta. Saalistakin onnistuimme samaan ihan mukavasti. Ehkä teemme tapahtumasta vuosittaisen.

Kevään tulo on ottanut hieman takapakkia ilman viilenemisen vuoksi. Aurinko kuitenkin lämmittää jo niin vahvasti, että iltapäivisin ulkoiluilma on mitä parhain. Toivottavasti pääsiäisen ajalle riittää vielä kauniita ulkoiluilmoja.

Terveisin Harri

Kevätretkellä osa 2

Maanantai 26.3.2012 klo 22:38 - Harri Paananen

Kävin viikonloppuna Seitan kanssa retkeilemässä Näätäsuolla. Sunnuntaina sää oli aurinkoinen ja lämmin. Tänään ilma muuttui pilvisemmäksi ja lunta alkoi sadella, mutta keli pysyi ulkoiluun hyvin sopivana. Hiihtokeli oli metsäsuksilla edelleen hyvä. Seitaa hanki petti metsässä, mutta kantoi kohtuullisen hyvin suolla.  Mukanani oli taas kaira ja pari pilkkivapaa. Kokeilin pilkkiä Näätäsuon ja Sammakkosuon välissä olevasta lammesta. En ole siinä ennen kalastanut, mutta tiedän siinä kalaa olevan. Tänään onnistuin saamaan muutaman pienen ja mustan ahvenen. Lammen vesi on tummaa ja kalat sävyltään sen mukaiset. Lammen rannalla on teerien soidinpaikka ja jäljistä päätellen paikalla oli käyty soidinta pitämässä jo useammankin kerran. Aamulla teeret tulivatkin reunametsän puihin istumaan, mutta tyytyivät soimaan niissä eivätkä laskeutuneet maahan ollenkaan. Kaikkiaan teeriä oli reilu kymmenen kappaletta. Teeren sointia kuului myös Sammakkosuon puolelta, missä on myös aktiivinen soidinpaikka. Myös joutsenten toitotusta kuului useaan otteeseen. Niitä on siis jo runsaasti maisemissa.

Paluumatkalla kävimme Sammakoisen laavulla ja lintutornilla pitämässä taukoa ja paistamassa makkaraa.

Näätäsuon alue on minulle erittäin mieluinen paikka. Hienoa aavaa suota riittää kilometri toisensa jälkeen. Ainoa miinus on pimeään aikaan jokaisessa ilmansuunnassa taivaanrannassa näkyvä valosaaste, joka häiritsee tähtitaivaan ihailua. 

Ohessa muutama kuva retkeltäni.

Terveisin Harri

Kevätretkellä

Tiistai 20.3.2012 klo 20:24 - Harri Paananen

Kävin sunnuntaina ja eilen Syötteellä retkeilemässä. Ilma oli pääosin aurinkoinen ja ulkoiluun mitä parhain. Mukaan pakkasin kairan ja pari pilkkivapaa, jotta saisin paistinahvenet iltatulille. Hiihtokeli oli mainio. Hanki kantoi metsäsuksia hyvin ja oli nautinto hiihdellä. Pystytin kodan pienelle lammelle, jossa en ole koskaan ennen kalastanut. Lampeen laskee puro ja siitä lähtee puro kohti isompaa vesistöä. Oletuksena kalaa siis lammessa olisi hyvinkin voinut olla. Pilkin sunnuntaina illan ja maanantaina aamupäivän ilman nykäystäkään. Joko lampi oli tyhjä kaloista tai sen kalat harvinaisen huonosyöntisiä. Vaihtoehtoa C ei oteta lukuun ollenkaan eli että vika olisi ollut pilkkijässä. Täytyi siis tyytyä perinteiseen makkaraan tulilla. Matkalleni osui jäniksen, näädän ja pyyn jälkiä. Yhden metson pääsin yllättämään hakomispuun juurelta, mistä se pomppasi vauhdilla lentoon. Teeret olivat aloitelleet soidintaan lakisuolla, jonka hanki oli niiden jälkien kirjavoima. Kotiin saavuttuani kotijärveltämme kuului kevään ensimmäiset joutsenen kiekaisut. Pian niitä ja muita lintuja alkaa ilmestyä runsain määrin lisää.

Ohessa muutama kuva retkeltäni.

Terveisin Harri

Utsjoen kevättä katsomassa

Tiistai 13.3.2012 klo 22:01

Kävin viimeviikon lopulla muutaman päivän reissun Utsjoella. Alkuperäinen ajatus oli riekostaa Seitan kanssa tunturissa, mutta Seitalla alkoi juoksu sopivasti muutama päivä ennen lähtöä ja siksi se joutui jäämään nyt kotiin. Keskityinkin enemmän kameran käyttöön, vaikka haulikkokin mukanani kulki. Ilma oli todella tuulinen kaikkina kolmena ”tunturipäivänäni”. Lumi lensi tunturissa ja riekot viihtyivät jokikuruissa ja suojaisilla alarinteillä. Viimeisenä päivänä oli reissun ainoa aurinkoinen päivä. Muutoin taivas pysyi vahvassa pilvessä. Ilman lämpötila pyöri nollasta muutamaan pakkasasteeseen.  Siis varsin mukava ulkoiluilma kovaa tuulta lukuun ottamatta.

Myös pilkkikausi avattiin lasten kanssa viikko sitten. Kotirannasta onnistuimme narraamaan muutaman ahvenen ja särjen. Jokainen sai jotakin, mikä on hyvä asia lasten kanssa kalastettaessa. Näin ei tule kenellekään ”surua puseroon” ja tekeminen on mielekästä.

Perhosidonta tulevaa kesää ajatellen alkaa myös olla kiivaimmillaan. Nyt on vielä aikaa istua työpöydän ääressä, sillä kevät etenee jo vauhdilla. Kuukauden kuluttua alkaa luonnossa tapahtumaan siihen tahtiin, että sieltä ei malta olla pois kuin pakosta.

Ohessa muutama kuva Utsjoelta.

Terveisin Harri  

Keväinen viikonloppu edessä

Perjantai 2.3.2012 klo 15:32 - Harri Paananen

Kevät ottaa jo isompia askelia eteenpäin. Eilen ja tänään on ilman lämpötila noussut plussan puolelle. Tulevaksi viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, keväistä ilmaa. Lisäksi kasvava kuutamo alkaa pikkuhiljaa kirkastaa myös öitä. Hienoa aikaa on siis edessä.

Alkuviikosta oli yhdet tämän talven hienoimmista revontulista. Purkaus oli voimakas ja myös suhteellisen värikäs. Kävin kuvaamassa niitä Syötteen tykkymaisemassa ja onnistuin saamaan hienoja kuvia. Tykky oli alkanut tipahtelemaan joissakin paikoin selvästi pois. Tykkyaika alkaa siis olla pian ohitse. Tulevana viikonloppuna aion vielä käydä tarkistamassa tilannetta. Voi olla, että nämä lämpimät päivät ovat tehneet tehtävänsä ja seuraavan kerran satumainen maisema on tarjolla vasta ensi talvena.

Tältä talvelta minulla on tallessa paljon revontulikuvia ja tulen lisäämään niitä kuva-albumiin ennen kesää.

Ohessa muutama kuva alkuviikolta.

Terveisin Harri

Kevättä ilmassa

Torstai 23.2.2012 klo 23:54 - Harri Paananen

Kevät alkaa ottamaan vahvan otteen talvesta. Eilen oli ensimmäinen todella keväinen päivä. Aurinko paistoi koko päivän ja vesi alkoi tippua räystäiltä iltapäivällä. Talven kovimmat pakkaset taitavat olla ohitse sillä päivällä aurinko lämmittää ilman kovankin yöpakkasen jälkeen. Lumipeite on jatkanut kasvuaan sillä lunta on satanut useana päivänä reilusti. Kova tuuli on juoksuttanut lunta korkeiksi nietoksiksi. Pian kuitenkin etenevä kevät alkaa syömään lumikerrosta pikkuhiljaa pois.

Viime viikonloppuna kävin jälleen retkeilemässä Syötteellä. Reilu uuden lumen kerros oli syönyt vanhan kantavan kerroksen lumesta pois. Lumi oli todella pehmyttä ja upotti reilusti polvisyvyyteen. Ei tarvinnut tehdä pitkää lenkkiä saadakseen paidan märäksi. Vieläkin on reidet hieman kipeänä viikonloppuisesta polkemisesta.

Tykky oli jo tipahtanut joistakin yksittäisistä puista kovan tuulen ansiosta, mutta vielä maisema oli satumainen.

Ohessa muutama kuva kyseiseltä retkeltäni.

Terveisin Harri

Pakkanen on hellittänyt ainakin toistaiseksi

Sunnuntai 12.2.2012 klo 17:46 - Harri Paananen

Viikko sitten kävin parin päivän retkellä Syötteen kansallispuistossa. Sunnuntaina pakkanen oli päivällä -30 asteen seudulla kiristyen illaksi -40 asteen paikkeille. Sopivalla hiihtovauhdilla ja hyvällä kasvojen suojauksella pakkanen ei haitannut hiihtelyä. Hiihtokeli oli edelleen hyvä. Uppouma metsäsuksilla oli 15-20cm luokkaa ja ahkio seurasi perässä ongelmitta. Kirkas kuutamo toi valoa iltaan ja yöhön. Yövyin autiotuvassa, jonka lämpimäksi saaminen vaati kamiinan hehkuttamista kunnolla koko illan ajan. Lopulta kämppä kuitenkin lämpeni ja tarjosi mukavat unet. Yritin käydä kuvaamassa kuutamokuvia iltayöstä, mutta kova pakkanen teki sen hankalaksi. Sormet kylmettyivät hanskoissa nopeasti ja lopulta kameran jalusta teki tenän. Kameran jalustaan lukitseva vipu lohkesi. Sain kuitenkin otettua muutamia kuvia ennen vivun hajoamista. Aamulla herätessäni ilma oli täysin muuttunut ja kova tuuli pudotteli lumia puista. Pakkastakaan ei ollut enää kuin reilu -10 astetta. Päivän mittaan ilma muuttui varsinaiseksi tuiskuksi. Pehmyttä lunta satoi 15cm lyhyessä ajassa ja se teki paluumatkasta menomatkaa työtevämmän.

Alkuviikosta kävin vielä lyhyemmän yöretken kuvaamassa hienoja tykkypuita kuutamossa. Seuraavalla kuutamolla voi tykky olla jo pudonnut puista pois ja siksi halusin hyödyntää kuunvalon tehokkaasti. Kävin tutustumassa uuteen paikkaan ja se olikin hyvä ratkaisu. Löysin hienon tykkyalueen vaaran laelta ja siellä täytyy käydä kyllä tulevaisuudessakin kuvaamassa. Vielä kun sattuisi revontulien kanssa saman aikaan kyseiseen paikaan niin mahdollisuus olisi todella hienoihin valokuviin.

Nyt pakkanen on ainakin toistaiseksi lauhtunut ja taivas pilvessä. Suunnitteilla on jollekin tulevista viikonlopuista pidempi retki luontoon. Pitää nyt seurailla minkälaista ilmaa on tulossa ja päättää ajankohta sen mukaan.

Ohessa muutama kuva edellisiltä retkiltäni.

Terveisin Harri

Pakkasta, kuutamoa ja revontulia

Perjantai 3.2.2012 klo 22:27 - Harri Paananen

Pakkanen paukkuu nyt toista viikkoa. Lämpötila on pysytellyt -20 - -35 asteen välillä. Aurinko lämmittää jo sen verran, että päivällä ilma lämpenee muutaman asteen yön lukemista. Saimme siis pakkaset tällekin talvelle. Ensiviikolle on luvattu lauhempaa, mutta aika näyttää tuleeko ennuste toteutumaan. Venäjältä tuleva vahva korkeapaine tapaa usein pysyä Suomen päällä pari viikkoa. Kesällä se tietää hellettä ja näin talvella kovia pakkasia.

Olen käynyt yöretkillä vaaramaisemissa kasvavan kuun valon loisteessa. Korkealla, vaarojen lakialueella, ilman lämpötila ei ole yhtä pureva kuin notkelmissa. Esimerkiksi alkuviikkoisella retkellä aamuyöllä paluumatkalla auton mittari näytti kylmimmillään -35,5 astetta ja ylhäällä lämpötila oli -18,5 - -22 astetta eli ero on melkoinen.

Alkuviikosta revontulet loimusivat taas komeasti taivaalla. Purkaus kesti useita tunteja ollen pääosin liikkeeltään rauhallista ja utuista. Välillä loimu tiivistyi ja muodosti vilkkaasti liikehtiviä nauhoja läpi taivaankannen. Nyt revontulissa oli hetkittäin myös punertavia sävyjä pääasiallisen vihreän lomassa.

Viikonloppuna käyn kuvaamassa tykkymaisemia seuraavan kerran. Kuu on täyttymässä ja sen valoisuus parhaimmillaan viikonloppuna ja alkuviikosta. Siitä täytyy nyt ottaa ilo irti ennen kuin ilma lauhtuu ja pilvistyy. Voi olla, että vietän metsässä myös yön kodassa tulistellen.

Ohessa muutama kuva kuluneelta viikolta.

Terveisin Harri

Lisää revontulia

Perjantai 27.1.2012 klo 17:45 - Harri Paananen

Tiistai-illaksi ennustettiin voimakasta revontulipurkausta. Iltaa kohden taivas alkoi selkeämään ja lähdin Syötteen vaaramaisemiin yöretkelle. Se kannatti, sillä revontulet leimusivat taivaalla aamuyölle saakka. Tällä kertaa tähtitaivas ja revontulet eivät olleet kovin selkeitä vaan aavistuksen utuisia. Ilmeisesti ilmassa oli jotakin pakkassumua tms. samentaen hieman näkymää. Revontulien värimaailma oli hyvin vihreävoittoinen purkauksen voimakkuudesta huolimatta.

Lunta vaaroissa oli nyt keskimäärin n. 80cm. Lumessa oli jotakin tiivistymää välikerroksessa ja siksi se ei upottanut ns. pohjaa myöten. Uppouma oli keskimäärin 20cm ja siksi liikkuminen vaarakuusikoissa oli suhteellisen helppoa. Tykky on kohta parhaimmillaan. Kuukauden kuluttua se alkaa jo tipahdella pikkuhiljaa puista pois.

Ohessa muutama kuva retkeltäni.

Terveisin Harri

Revontuliyö

Tiistai 24.1.2012 klo 0:06 - Harri Paananen

Lopultakin kirkas yö ja revontulet sattuivat kohdalleni. Eilen illalla pilvipeite alkoi näyttää ohenemisen merkkejä ja taivaalla alkoi erottua revontulia. Purkaus oli vahva, sillä sain kuvata revontulia myös etelänpuoleiselta taivaalta, mikä on harvinaista. Lopetin kuvaamisen puolen yön jälkeen ja menin nukkumaan. Heräsin aamuyöllä ja kurkatessani ulos huomasin revontulien edelleen leimuavan taivaalla. Kävin kuvaamassa niitä vielä hetken, kunnes palasin jatkamaan unia.

Oli sykähdyttävää ihailla taivaallista ilotulitusta! Onneksi on vielä talvea jäljellä ja upeita öitä varmasti vielä kohdalle osuu.

Viime yönä pakkanen kävi talven kylmimmissä lukemissa. Virallinen lukema laski täällä alle -26 asteen. Nopeasti sää kuitenkin lauhtui aamuksi -15 asteeseen.

Ohessa muutama kuva viimeyön revontulista.

Terveisin Harri

Lumipeite vahvistuu ja talven selkä taittuu pian

Keskiviikko 18.1.2012 klo 18:07 - Harri Paananen

Alkanut vuosi rientää vauhdilla eteenpäin. Päivä on jatkunut Pudasjärven alueella jo lähes 2 tuntia ja sen huomaa selvästi. Myös pohjoisin Suomi on ohittanut tämän talven kaamosajan.

Ilma on pysytellyt edelleen pääosin lauhana. Lunta on sadellut lisää ja pakkaspäiviä ei ole ollut kuin muutama. Taivas on pysytellyt pilvessä lähes koko ajan.

Kävimme kaverini kanssa toissa viikonloppuna ”kotailemassa” ja hiihtelemässä luonnossa. Lumi oli tiivistä ja se kantoi hyvin varsinkin soilla. Sukset upposivat ainoastaan muutaman sentin ja hiihtäminen oli kevyttä. Matkallemme sattui tuoreita riekon, ketun ja jäniksen jälkiä. Jälkien tekijöitä emme tällä retkellä nähneet.

Olen käynyt myös pieniä retkiä Syötteen vaaramaisemissa. Tykky alkaa olla toisinpaikoin jo vahva ja lunta vaara-alueella on parhaimmillaan liki metrin. Sitä onkin nyt riittävästi kanalinnuille hyväksi suojaksi, jos kovempia pakkasia tälle talvelle vielä tulee. Noin kuukauden kuluttua on jälleen Umpihankihiihdon- ja lumikenkäilyn MM-kisojen aika ja nietosta on kisailijoillekin vaaramaisemissa riittämiin.

Ohessa muutama kuva parilta viime viikolta.

Terveisin Harri