Kontrasti vastaan harmonia-Contrast against harmonyPerjantai 11.1.2019 klo 1:40 - Harri Paananen Luonnossa tämä aika talvesta tarjoaa kauniita ja ainutlaatuisia sävyjä. Aurinko ei vielä nouse korkealle vaan se piipahtaa taivaanrannan päällä hitaasti piiloon painuen. Sopivissa olosuhteissa matalalla kiiluva aurinko tai juuri piiloon painunut aurinko värjää taivaanrannan mitä moninaisimmilla sävyillä ja voimakkailla kontrasteilla. Väkisinkin huomio kiinnittyy tähän elämämme kirkkaan ylläpitäjän tarjoamaan väriloistoon. Terveisin-Br Harri |
||||||||||||||||
Avainsanat: Kontrasti, harmonia, taivaanranta, aurinko, magneetti, stressi, selän takana, contrast, harmony, skyline, sun, magnet, stress, back behind |
||||||||||||||||
Happy new year 2019!Hyvää uutta vuotta 2019!Maanantai 31.12.2018 klo 21:55 - Harri Paananen With yesterday's morning sun rays, happy new year 2019 for everyone! |
||||||||||||||||
Monta sukupolvea yhdessä-Many generations togetherKeskiviikko 19.12.2018 klo 21:59 - Harri Paananen Nyt kun joulu alkaa olla käsillä, on hyvä miettiä sen merkitystä ja sisältöä. |
||||||||||||||||
Avainsanat: Christmas, joulu, sukupolvi, generation, together, yhdessä, gift, lahja, co-existence, yhdessäolo |
||||||||||||||||
Harmaa alue- Grey zoneTiistai 6.11.2018 klo 23:48 - Harri Paananen Syksy on edennyt harmaaseen vaiheeseen. Päivän pituus on lyhentynyt nopeasti ja jatkaa lyhenemistään kiihtyvästi. Sateiset päivät huokuvat harmautta kunnes talvi ja lumi saapuvat. Joskus harmaus luo harmaita ajatuksia... |
||||||||||||||||
Avainsanat: syksy, harmaa, harmaa alue, autumn, grey, grey zone |
||||||||||||||||
Aina kannattaa mennä luontoon-It is always worth going to nature.Maanantai 8.10.2018 klo 9:45 - Harri Paananen Syksyllä luonnossa tapahtuu suuria muutoksia. Merkittävimpiä muutoksia ovat valon ja värien väheneminen. Vuorokauden valoisa aika on nyt Pudasjärven alueella jo lyhyempi kuin pimeä aika. Valoisuus myös lyhenee nopeasti joulukuun loppupuolelle saakka. Edessä on pian harmaus ennen kuin lumi tuo valoa maisemaan. |
||||||||||||||||
Avainsanat: autumn, syksy, great changes, suuria muutoksia, wave motion, aaltoliike, starry sky, tähtitaivas, auroras, revontulet |
||||||||||||||||
Syksy tarjoaa paljon-Autumn offers a lotSunnuntai 26.8.2018 klo 22:09 - Harri Paananen Kesä on valon juhlaa. Syksy on värin ja hämyisän tunnelman juhlaa. Yöt alkavat pimentyä ja tähtitaivas alkaa muodostua yö yöltä selvemmäksi. Kohdalle osuessaan väriä yötaivaalle tuovat vilkaasti liikkuvat revontulet. Usein syksyn revontulet ovat näyttävämpiä kuin keskitalvella. Valon vähetessä ja ilman viiletessä kasvit ja puut lopettavat kasvukautensa. Lehtien vihreys vaihtuu keltaisen, oranssin ja punaisen sävyihin kunnes ne tipahtavat pois. Värin vaihtumisen ensi merkit ovat nyt jo näkyvissä ja pian maisema alkaa täyttyä värikirjosta. |
||||||||||||||||
Avainsanat: syksy, väri, muutos, revontulet, autumn, color, change, auroras |
||||||||||||||||
Valon juhlaa-Light celebrationSunnuntai 1.7.2018 klo 14:00 - Harri Paananen Keskikesä on valon juhlaa. Täällä Pudasjärven alueella aurinko käy yöllä piilossa alle kahden tunnin ajan. Valoisaa aikaa nauttia luonnon kauneudesta riittää hyvin läpi vuorokauden. Suuren valon määrän ansiosta luonto myös elää kiivaasti lähes kellon ympäri. Nyt valoisuus on kääntynyt vähenemään. Kuukauden kuluttua hämärtyvällä yötaivaalla näkyvät jo ensimmäiset tähdet. Now, light has turned to diminish. After a month, the first stars in the dark night sky are visible. Terveisin-Br Harri |
||||||||||||||||
Avainsanat: valo, juhla, light, celebration, keskikesä, midsummer, syötteen kansallispuisto, syöte national park |
||||||||||||||||
Kesä alkoi nopeasti- Summer started quicklyTiistai 29.5.2018 klo 23:41 - Harri Paananen Toukokuulle harvoin osuvat helteet on yleensä totuttu kokemaan kuukauden lopulla. Nyt koko toukokuu on ollut erittäin lämmin ja hellepäiviä on ollut ennätyksellisen paljon. |
||||||||||||||||
Avainsanat: kesä, summer, marjasato, berry harvest, etuajassa, ahead of time |
||||||||||||||||
Metso ilman pyrstöä-Capersaillie without tailTorstai 10.5.2018 klo 23:15 - Harri Paananen Toinen mieleen painunut tapaus osoitti kuinka yksi sattumus voi muuttaa tilanteen soitimella ja siten vaikuttaa mahdollisuuteen jatkaa sukua. Soidinta oli hallinnut vahvoin ottein sama kukko jo useamman kevään ajan. Metso käyttäytyi soitimella normaalisti ja itsevarmasti. Ensimmäinen taistelu-First battle Toinen taistelu- Second battle Valta vaihtuu- The power changes Hävinnyt kukko siirtyy sivuun- The lost cock moves to the side Soitimen uusi hallitsija ilmoittaa muille asemastaan- A new dominant cock informs others of his positions. Metson soitimen järjestelmä on yksinkertainen ja tarkoituksen mukainen. Taisteluissa esiin tuleva vahvuus osoittaa Metson olevan kaikin puolin hyvässä kunnossa. Vain vahvin kukko pääsee jatkamaan sukua muiden jäädessä niin sanotusti nuolemaan näppejään. Näin luonto varmistaa lajin säilymisen kannalta parhaan mahdollisen geeniperimän siirtymisen tuleville sukupolville. Terveisin-BR Harri |
||||||||||||||||
Avainsanat: Metso, Capersaillie, pyrstö, tail |
||||||||||||||||
Potkurimetson tarina-The story of Propeller CapercaillieTiistai 24.4.2018 klo 22:08 - Harri Paananen Olen seurannut ja kuvannut aktiivisesti Metson soidinta kymmenen vuoden ajan. Kevään aamuyöt ja aamut toukokuun alussa ovat tarjonneet useita mieleenpainuvia tapahtumia. Yksi niistä on Potkurimetson tarina. I have followed and actively photographed Capercaillie's mating period of ten years. Spring mornings in the beginning of May have offered many memorable events. One of them is the story of Propeller Capercaillie. Hallitseva kukko-The dominant cock Soitimella Metsokukoilla on omat tonttinsa, joilla ne pitävät joka- aamuista kevättanssiaan odotellen neitoja paikalle. Soitimen hallitseva kukko pitää hallussaan soitimen ydintä, jota se puolustaa ympärillä olevilta haastavilta kukoilta. On the mating area, every Capercaillie cock has its own plot, where they keep every morning rituals waiting for the ladies to come. The dominant cock possesses the core of the area, which it defends from the challenging cocks around. Soitimen reunassa omaa tonttiaan piti myös muista poikkeava kukko. Se soi samalla tontilla nyt kolmatta kevättä. Kokonsa puolesta se oli jo aikamies, mutta sen pyrstön sulat eivät olleet täysin ehjiä. Selvimmin se poikkesi muista omalaatuisen käytöksen puolesta. Kesken soidintanssin se alkoi ajaa takaa omaa pyrstöään. Se pyöri aikansa ympyrää aivan kuin kissa häntäänsä jahdaten. Pyörimisen lopetettuaan se hetken äimisteltyään aloitti taas normaalin sointinsa. Jonkin ajan kuluttua se alkoi taas pyöriä ympyrää jahdaten pyrstöään. Siksi aloinkin kutsumaan sitä Potkurimetsoksi. Miksi se näin käyttäytyi? Oliko se saanut joskus osuman pyrstöön soitimessa vai oliko kenties kettu tai metsämies sitä pyrstöön satuttanut? Vai säikähtikö se omaa viuhkamaista pyrstöään? At the edge of mating area kept its own plot a little bit abnormally behaving cock. It was making own rituals at the place now the third spring. For its size it was already full-grown , but the feathers of its tail were not entirely intact. It differed most from others in favor of omnivorous behavior. Among the normal ritual it started to run its own tail. It spins the circle just like a cat snatching its tail. After turning the rotation, it began its normal ritual. This it repeated again and again. That's why I started to call it the Propeller Capercaillie. Why did it behave like this? Did it sometime get hit by a tail in mating area or if maybe a fox or a hunter hit it with a tail? Or did it frighten his own tail? Potkurimetson pyrstön sulat eivät olleet täysin ehjiä. Propeller Capercaillies feathers of its tail were not entirely intact. Se pyöri ympyrää aivan kuin kissa häntäänsä jahdaten. It spins the circle just like a cat snatching its tail. Uudestaan ja uudestaan...Again and again Yleensä se pysytteli sopivan matkan päässä toisista ja ei pyrkinyt haastamaan muita aktiivisesti. Eräänä aamuna se kuitenkin erehtyi tulemaan liian lähelle hallitsevan kukon tonttia ja siitä seurasi lyhyt ja lopputulokseltaan selvä taistelu. Potkurimetso poistui paikalta hävinneenä. Päivällä poistuessani kojusta huomasin vahvan verivanan kirjavoiman jälkijanan. Päättelin sen olevan Potkurimetson pakojäljen. Sen jälkeen en ole enää Potkurimetsoa soitimella nähnyt. Oliko sen taistelussa saama haava niin paha, että sen menehtyi sen seurauksena? In general, it remained at a suitable distance from others and did not try to challenge others actively. One morning, however, it mistakenly came too close to the dominant cock plot and followed a short and definitive battle. The Propeller Capercaillie left the place as lost. In the day I left the tent, I noticed a trace of a strong bloodstream. I decided it was a Propellers bloodstream. After that, I have not seen it anymore. Were the wound it had gotten in the fight so bad that it died as a result? Kuhtalokas taistelu. A fatal battle. Voittajan uho. The winner's ear. Sen olemus ei henkinyt muiden metsokukkojen tavoin itsevarmuutta. Ehkä sen kokemukset soitimella olivat saaneet sen epävarmaksi ja se saattoi koitua sen kohtaloksi. Kokonsa puolesta se olisi voinut pärjätä paremmin, mutta epävarmuus näkyi myös taisteluissa. Se ei pystynyt pitämään puoliaan. Its essence was not confident like others. Perhaps his experiences had made it uncertain and that could to become its fate. For its size, it could have been better, but uncertainty was also evident in battles. Myös meidän ihmisten elämän taisteluissa usein itsevarmimmat keräävät eniten voittoja. Also in the struggles of our lives, the most self-confident gather the most profits. Fortunately, the fate of the loser is seldom as hard and full as the Propeller Capercaillies. Terveisin-BR Harri |
||||||||||||||||
Avainsanat: Metso, Capercaillie |
||||||||||||||||
Avaran maiseman viehätys-The open landscape fascinationMaanantai 16.4.2018 klo 12:47 - Harri Paananen Olen miettinyt paljon mikä avarassa maisemassa viehättää? Luontoretkilläni taukopaikat ja erityisesti leiripaikat valikoituvat lähes poikkeuksetta paikalle mistä avautuu avara maisema ja näkymä on mahdollisimman laaja. Monta kertaa reitin suunnittelun yhtenä tärkeimmistä lähtökohdista on, että leiripaikaksi löytyy em. kriteerit täyttävä paikka. Yksi selitys on, että hyvä näkyvyys antaa mahdollisuuden havainnoida luontoa suppeaa paremmin. Mutta mikä on selitys sille, että istuessa tunturin rinteellä, aavan suon reunalla tai järven rannalla mielen valtaa levollinen ja rauhallinen olo? Kiire katoaa ja eri suuntiin avautuvaa maisemaa jaksaa katsoa lähes loputtomiin. Vastausta kysymykseen ei ehkä koskaan löydy, mutta tärkeintä on, että nuo tunteet saan kokea yhä uudellen. Terveisin Harri I've been thinking a lot what is fascinating in the open landscape? My recent hikes have been directed to large swamps and the question has risen strongly to my mind. On my nature hikes, the resting places and especially the campgrounds are almost unequivocally selected, from where the wide landscape opens up and the view is as wide as possible. Many times one of the most important starting points of route planning is that there is a place to meet the criteria mentioned above. One explanation is that good visibility gives the opportunity to observe the nature more narrowly. But what is the explanation that sitting on the slope of a fell, at the edge of a big swamp or on the shore of the lake, the mind enjoys a restful and calm feeling? The rush disappears and the landscape opening in different directions can look almost endless time. Can it be a primitive sense of security? A wide landscape gives the opportunity to detect the threat in good time so that you can prepare to meet it. The answer to the question may never be found, but the most important thing is that those feelings I can experience again and again. Best regards Harri |
||||||||||||||||
Avainsanat: Avara maisema, open landscape |
||||||||||||||||
Kuinka paljon suoritan luonnossa?How much I perform in nature?Torstai 29.3.2018 klo 22:17 - Harri Paananen Asumme taajaman valosaasteen ulkopuolella ja siksi revontulien kuvaaminen on minulle mahdollista jopa kotipihalla. Silti olen ajanut viimeisen viikon aikana pariin otteeseen Iso- Syötteelle yli 50km päähän kuvaamaan niitä. Sunnuntai- iltana ajellessani mietin syytä miksi näin teen? Arkielämä on täynnä suorittamista. Pitää suorittaa päivän työtehtävät, suorittaa kotityöt jne. Kaikelle suorittamiselle yhteistä on, että niihin liittyy aikataulu ja vahva tavoite. Nyt tekemäni kuvausreissut Syötteelle täyttivät omasta mielestäni osin suorittamisen kriteerit. Tarve oli ehtiä tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan ja tavoitteena oli ikuinen projekti eli täydellinen revontulikuva tykkymaisemassa. Luonnossa vietettyjen vuosien karttuessa olen, osin teidostamattakin, alkanut yhä enemmän olemaan luonnossa. Esimerkkinä valitsen mieleisen retkikohteen, pystytän leirin mieleiseen paikkaan ja vietän aikaa leirissä siitä päiväretkiä lähiympäristöön tehden. Yhä harvemmin lähden retkelle tavoitteena jonkin tietyn reitin läpi kulkeminen tietyssä aikataulussa. Kalastus, metsästys ja kuvaaminen ovat samalla siirtyneet yhä enemmän luonnossa olemisen oheistoiminnaksi. Tavoitteita, kuten täydellinen revontulikuva tykkymaisemassa, on toki mielessä aina sopivassa ympäristössä liikkuessa, mutta ne eivät ole päälimmäinen syy lähteä luontoon. Olemalla luonnossa olen alkanut nauttia siellä vietetystä ajasta yhä enemmän. Samalla luonnon tarjoaman arjen vastapainon teho on kasvanut. Kiireen jäädessä luonto myös avautuu laajemmin ja pienikin yksityiskohta saa mahdollisuuden rekisteröityä verkkokalvolle tarjoten vahvemman kokemuksen. Jatkossa pyrinkin yhä enemmän olemaan luonnossa siellä suorittamisen sijaan. In my opinion, the photographing trip I made were partly fulfilling the criteria of performing. The need was to make a certain place at a certain time and the goal was an eternal project, that is, a perfect Aurora photo in crown snow load landscape. The photographing trips were successful, though I did not get a perfect Aurora photo in my own mind. The environment was fine and the Auroras were strong at times. In the course of the years spent in nature, I have started more and more to be in nature. As an example, I choose a interestin hiking destination, set up a camp site in good place and spend time in the camp doing day trips to the nearby area. Less and less, I go on a trip aiming to go through a particular route within a certain time frame. Fishing, hunting and photographing have also shifted more and more to corollary activities. The goals are, of course, always with me when I'm moving in a suitable environment, but they are not the main reason for going the wilderness. By being in the wild, I started to enjoy the time spent there more and more. At the same time, the power of counterbalance offered by nature has increased. When the hurry decreases , nature also opens up more and the smallest detail gets the chance to sign up providing a stronger experience. In the future I will try to be more in the wild instead of performing there.
|
||||||||||||||||
Avainsanat: Luonto, voimavara, revontulet, olla luonnossa, nature, resource, northern lights, auroras.be in nature |
||||||||||||||||
Lisää lunta ja revontulia-More snow and AurorasSunnuntai 18.3.2018 klo 18:59 - Harri Paananen Talvi pitää edelleen otteensa ja lumen määrä vain lisääntyy. Kevät etenee nyt hitaasti. Alkuviikosta satoi parina päivänä reilusti ja nietokset vahvistuivat noin 20cm. Tosin lumi oli hyvin kevyttä ja pölisevää pakkaslunta, joka on jo tiivistynyt menettäen vahvuudestaan puolet. Tykky on myös pitänyt pintansa vaarojen lakialueilla harvinaisen pitkään. Päivälläkin pakkasella pysynyt ilma on suojannut sitä. Normaalisti tykky alkaa varista pois jo helmikuun lopulla. Mikäli säätyyppi jatkuu saman kaltaisena, tykkymaisemista voi päästä nauttimaan vielä pääsiäisenäkin. Yksi lämmin päivä kuitenkin riittää muuttamaan tilanteen. Viime viikon kirkkaat yöt osuivat lopulta yhtä aikaa revontulien kanssa. Keskiviikkoillan loimut olivat parhaat, mitä tämä talvi on toistaiseksi tarjonnut. Voi hyvinkin olla, että parempia ei enää ehdi tälle kaudelle tulemaankaan. Huhtikuussa yöt valoistuvat niin paljon, ettei revontulia enää voi kuvata. Crown snow load in the trees has also kept his mark on highest areas for an unusually long time. At daytime, the air that is still cold has protected it. Normally, the crown snow load will start to hang off early in February. If the weather type continues the same way, you can still enjoy snowy trees even in Easter. However, one warm day is enough to change the situation. Last weeks bright nights finally ended up with strong Auroras. Wednesday nights Auroras were the best that this winter has so far offered here in Pudasjärvi area. It may well be that better will no longer have time for this season to come. In April, the nights are goin to be so bright that Auroras become invisible. |
||||||||||||||||
Avainsanat: Lumi, revontulet, talvi, tykky, winter, snow, Auroras, Crown snow load |
||||||||||||||||
"Karkkikaupassa"Keskiviikko 7.2.2018 klo 22:09 - Harri Paananen Tammikuu meni vauhdilla ja myös vauhdilla pitenevä päivä enteilee pian alkavaa kevättä. Helmikuun puolen välin jälkeen auringon lämpö kasvaa jo selvästi lämmittäväksi ja kevät alkaa sen jälkeen tehdä tuloaan. Säätyyppi on pysytellyt edelleen pilvisenä ja lumisateisena viime viikoloppuun saakka. Viikon takainen vuorokauden mittainen lämpöaalto käytti hetken lämpötilan plussalla vesisateen kera ja se puhdistu puuston lumitaakastaan vaarojen lakialueita lukuunottamatta. Samalla se hieman tiivisti lumen vahvuutta, mutta edelleen sitä on riittävästi virallisen vahvuuden ollessa nyt 81cm. Viime viikonloppuna säätyyppi sitten muuttui ja ilma kirkastui. Pakkanen kävi kylmimmillään alavilla mailla n. -30 asteessa. Nopea ja lyhytjaksoinen ilman kylmeneminen lämpökerrostaa ilman ja korkeammalla vaaroissa lämpötila pysyi -10- ja -20 asteen välillä. |
||||||||||||||||
Kaamos kaatuiSunnuntai 14.1.2018 klo 12:38 - Harri Paananen Talvikausi lähestyy puoltaväliä ja lumikertymä alkaa täällä olla jo lähellä keskimääräistä talven kertymää. Se kertoo suoraan vallinneen säätyypin eli pilvinen ja sateinen sää on jatkunut jo pitkään. Pudasjärven alueella on säästytty pahemmilta sähkökatkoilta, koska kriittisimillä alueilla lauha sää puhdisti puita ennen joulua. Vaara-alueen kuusikot ovat tykkykuorman alla vuosittain ja mukautuneet siihen niin, ettei ongelmia siellä niin helposti synny. Meillä päivän mitta käy lyhimmillään reilussa 3 tunnissa ja on nyt jatkunut siitä jo 1 1/2 tuntia. Napapiirin pohjoispuolella on myös jo päästy osittain kaamoksesta. Länsi- Lapin tuntureilla se tapahtui reilu viikko sitten. Siellä päivän jatkuminen on selvästi nopeampaa ja pituutta on tullut jo yli 2 1/2 tuntia lisää. Pian päivän mitta ottaa meidän alueen kiinni ja menee vauhdilla ohi. Terveisin Harri |
||||||||||||||||
Pastellisia sävyjäSunnuntai 10.12.2017 klo 21:33 - Harri Paananen Talvi on saanut hiljalleen otteen. Kuitenkin edelleen sään vaihtelu on suurta. Kirkkaita pakkaspäiviä on ollut vain muutamia ja pääasiallisesti lämpötila on seilannut nollan molemmin puolin. Lumikerros on hetkittäin kasvanut reippaasti tiivistyäkseen pian takaisin ohuemmaksi lämpimän ilman ja vesisateen vuoksi. Lumen syvyys Pudasjärvellä on nyt n. 30cm ja vaara-alueilla sitä on 10-20cm enemmän. Aurinko nousee täällä enää vajaaksi neljäksi tunniksi ja siitä nipistyy vielä vajaa tunti pois puolentoista viikon aikana. Vähäiset kirkkaat yöt ovat vieneet mahdollisuudet revontulien ihailulta. Joitakin hyviä purkauksia on syksy ja alkutalvi tarjonnut, mutta niitä en ole päässyt juurikaan hyödyntämään. Tykyn muodostuminen on päässyt hyvään vauhtiin riittävän korkeilla vaara- alueilla. Siellä lämpötila ei ole noussut reilusti plussalle ja huurre sekä lumi on pysynyt puissa. Alempaa lumi on pudonnut pois jo useampaan otteeseen. Kirkkaan päivän kohdalle osuessa ajankohdalle tyypilliset kauniit pastelliset viileät sävyt täyttävät maiseman. Ne ovatkin tykyn ohella parhainta antia, mitä luonto nyt tarjoaa. |
||||||||||||||||
Ruskahilloja ja ruskamustikoitaSunnuntai 24.9.2017 klo 23:48 - Harri Paananen Syksy on edennyt jo ruska- aikaan. Sää on ollut varsin epävakaista ja kauniit, kuulaat syyspäivät harvassa. Paikoitellen lämpötila on käväissyt pakkasen puolella muutamina öinä ja aamulla on satanut rännän sekaista vettä. Nyt ennuste näyttää jo paremmalta ja toivottavasti kauniita syyspäiviä on vielä edessä. Ruska alkaa pian olla Pudasjärven alueella parhaimmillaan. Koivut ovat vahvan keltaisia, mutta haapojen värinvaihto on vielä kesken. Myös suurin osa pihlajista vasta aloittelee värin vaihtoaan. Maaruska on kerännyt värikkyyttä päivä päivältä ja pian sekin on parhaimmassa loistossaan. Vielä kuitnkin jää nähtäväksi kuinka värikäs tämänvuotisesta ruskasta muodostuu. Toistaiseksi syksyn parhaat revontulet ovat jääneet pilvien peittoon. Niiden kuvauksen olen kuitenkin saanut jo käyntiin. Kausi on kuitenkin vasta alussa ja varmasti vielä vahvoja leimuja kohdalle osuu. Kanalintujen tilanne on edelleen varsin heikko. Olenkin päättänyt jättää jahdin vähemmälle tänä syksynä. |
||||||||||||||||
Runsas marjasatoSunnuntai 6.8.2017 klo 19:56 - Harri Paananen Kesä on hujahtanut loppupuolelleen. Hidas kesän tulo sai aikaan sen, että kesä on tuntunut tavallista lyhyemmältä. Onneksi kuitenkin olemme saaneet nauttia myös kesäisistä ilmoista ja toivottavasti tulevasta syksystä tulee kaunis. |
||||||||||||||||
Kesä kauneimmillaanSunnuntai 25.6.2017 klo 12:33 - Harri Paananen Kesä on lopultakin saatu alkuun. Se saapui harvinaisen hitaasti ja viipyillen. Nyt luonnon vihreys on kirkkaimmillaan. Lehtipuiden lehdet, kasvava heinä, mustikan varvut ja kuusen uusi kasvusto suorastaan loistavat ympäristöstään. Kasvun päästyä vauhtiin yöpakkasilta on ainakin toistaiseksi vältytty. Mustikka ja hilla kukkivat runsaina ja toive hyvästä marjasadosta on korkealla. Runsaan hillakukinnon seassa myös suokukka kukkii erittäin runsaana. Paikoitellen mättäikköä peittää vaaleanpunainen matto. Kesän tultua myös sääsket ovat tapansa mukaan heränneet. Toistaiseksi niitä ei ole ollut erityisen runsaasti ja niiden kanssa on tullut kohtuudella toimeen. |
||||||||||||||||
Iso-Syöte 2016