Syksy tarjoaa paljon-Autumn offers a lot

Sunnuntai 26.8.2018 klo 22:09 - Harri Paananen

Kesä on valon juhlaa. Syksy on värin ja hämyisän tunnelman juhlaa. Yöt alkavat pimentyä ja tähtitaivas alkaa muodostua yö yöltä selvemmäksi. Kohdalle osuessaan väriä yötaivaalle tuovat vilkaasti liikkuvat revontulet. Usein syksyn revontulet ovat näyttävämpiä kuin keskitalvella.

Valon vähetessä ja ilman viiletessä kasvit ja puut lopettavat kasvukautensa. Lehtien vihreys vaihtuu keltaisen, oranssin ja punaisen sävyihin kunnes ne tipahtavat pois. Värin vaihtumisen ensi merkit ovat nyt jo näkyvissä ja pian maisema alkaa täyttyä värikirjosta.
Luonto alkaa nyt valmistautua tulevaan talveen.

Muuttolinnut aloittavat pitkän matkansa ja talvehtimaan jäävät linnut keräävät rasvavarastoa sekä kasaavat talven ruokavarastoja.
Luonto elää täysillä vielä hetken ennen talven hiljaiseloa. Syksy on suuren muutoksen aikaa ja tarjoaa luonnosta nauttivalle paljon koettavaa.

Summer is a light feast. Autumn is a feast of color and a moody feeling. The nights begin to darken and the starry sky begins to become clearer in the night. When you hit the spot, the color of the night sky is brought to life by the flashy moving Northern lights. Often the Auroras of autumn are more spectacular and colorfull than mid-winter.

As the light falls and when the weather is falling, the plants and trees end their growing season. The green leaves change in yellow, orange and red until they tip off. The first signs of color change are now visible and soon the landscape begins to fill the color book. Nature is now beginning to prepare for the coming winter.

Soon the migratory birds begin their long journey, and birds remaining in the winter cover collecting fat stores and stacking up the winter food stores. Nature is still alive for a moment before the silence of winter. Autumn is a time of great change and offers a lot of enjoyment for nature.

Terveisin/Br Harri   

Valon juhlaa-Light celebration

Sunnuntai 1.7.2018 klo 14:00 - Harri Paananen

Keskikesä on valon juhlaa. Täällä Pudasjärven alueella aurinko käy yöllä piilossa alle kahden tunnin ajan. Valoisaa aikaa nauttia luonnon kauneudesta riittää hyvin läpi vuorokauden. Suuren valon määrän ansiosta luonto myös elää kiivaasti lähes kellon ympäri.
Kukat kukkivat runsaina ja kasvit kasvavat kovaa vauhtia. Linnut ruokkivat koko ajan nälkäisiä poikasiaan runsaan hyönteismäärän avulla. Kesän ydin on täällä lyhyt, mutta hyvin kiivas.

Keskikesällä kuvaava retkeilijä olisi myös mielellään liikkellä läpi vuorokauden jättäen nukkumisen kokonaan väliin. Päivällä erityisesti linnut liikkuvat hyvin aktiivisesti. Maisemakuvaukseen taas keskiyön herkkä valo tarjoaa parhaimmat olosuhteet.

Pudasjärvellä sijaitseva Syötteen Kansallispuisto on suurimmaksi osaksi vaarakuusikkoa. Kuusikoissa oma eliöstönsä elää näkymättömämpää elämäänsä. Vaaraylänköjen muutamilla laajemmilla soilla ja lukuisilla rinnesoilla kesän aktiivisuus taas tulee hyvin selvästi esiin.

Nyt valoisuus on kääntynyt vähenemään. Kuukauden kuluttua hämärtyvällä yötaivaalla näkyvät jo ensimmäiset tähdet.

Midsummer is a light celebration. Here in the Pudasjärvi region, the sun is hidden in the night for less than two hours. A bright time to enjoy the beauty of nature is good enough throughout the day. Thanks to the large amount of light, nature also lives vigorously around the clock. The flowers bloom abundantly and the plants grow at a fast pace. Birds are always fed hungry chicks with a large amount of insect. The core of summer is here short, but very intense.

In the middle of summer, hikers with the camera would like to move around the clock, leaving no sleep at all. In the day, the birds are moving very actively. Landscape photography with gentle light from midnight offers the best conditions.

The Syöte National Park, located in Pudasjärvi, is mostly spruce forest. In the spruce, their wildlife lives more invisible life. With some widespread swamps and numerous small swamps, summer activity is very clear.

Now, light has turned to diminish. After a month, the first stars in the dark night sky are visible.

Terveisin-Br Harri

Hyvää juhannusta!-Happy midsummer!

Lauantai 23.6.2018 klo 1:00 - Harri Paananen

Kesä alkoi nopeasti- Summer started quickly

Tiistai 29.5.2018 klo 23:41 - Harri Paananen

Toukokuulle harvoin osuvat helteet on yleensä totuttu kokemaan kuukauden lopulla. Nyt koko toukokuu on ollut erittäin lämmin ja hellepäiviä on ollut ennätyksellisen paljon.
Viime talvena lumi alkoi kertyä lähes sulaan maahan. Lumen eristävyys johti vähäiseen maan jäätymiseen. Se yhdessä lämpimän ilman kanssa suorastaan räjäyttyi toukokuun alussa kasvukauden käyntiin. Luonto elääkin nyt noin 3 viikkoa etuajassa.
 
Marjastus on paikallisille ihmisille yksi kesän koho kohdista. Luonnosta ammennetaan Superfoodia pakasteisiin paikkaamaan pimeiden talvikuukausien vitamiinivajetta. Kesän nopea alku vaikuttaa myös tulevan marjasadon ajoittumiseen. Se tulee valmistumaan myös 3 viikkoa etuajassa. Hilla ja mustikka kukkivat parasta aikaa ja niitä pääsee keräämään jo heinäkuun alkupuolella.

Hyvin usein aikainen lämmin sää johtaa reilusti kylmempään jaksoon kesäkuussa. Toteutuessaan se voi vaikuttaa dramaattisesti tulevaan marjasattoon. Viime kesänä oli hyvä marjasato. Luonnossa sadon onnistumiseen vaikuttaa hyvin monta muuttujaa. Siksi todennäköisyys kahteen peräkkäiseen hyvään marjasatoon on pieni. Nähtäväksi jää onko tämä kesä poikkeus myös tässä mielessä.

In May, seldom affected heat is commonly experienced at the end of the month. Now, the entire May has been very warm and the hot days have been a record amount. Last winter, snow began to accumulate in almost molten soil. Snow insensitivity led to a slight freezing of the soil. That, together with the warm air, exploded in the beginning of May for the growing season. Nature now lives up to about 3 weeks ahead of time.

For the local people berrying is one of the summer highlights. From nature they add Superfood to freezer to replace the dark winter months of vitamin deficiency. The quick start of summer also affects the timing of the coming berry harvest. It will also be completed 3 weeks ahead of time. Cloudberry and blueberry blossom the best time and can be picked up early in July.


Very often, warm weather will lead to a fairly colder season in June. If implemented, it can dramatically affect the berry harvest. Last summer there was a good berry harvest. In nature, a lot of variables affect the success of harvest. Therefore, the probability of two consecutive good harvest is small. It remains to be seen whether this summer exception is also in this sense.   

Terveisin-BR Harri

Metso ilman pyrstöä-Capersaillie without tail

Torstai 10.5.2018 klo 23:15 - Harri Paananen

Toinen mieleen painunut tapaus osoitti kuinka yksi sattumus voi muuttaa tilanteen soitimella ja siten vaikuttaa mahdollisuuteen jatkaa sukua.
Another case that has come to mind has shown how one coincidence can change the situation in Capercaillie's mating field and thus affecting the ability to get to mate.

Soidinta oli hallinnut vahvoin ottein sama kukko jo useamman kevään ajan.
Hallitsevana kukkona se oli saanut hoitaa suvun jatkamisen kaikkien neitojen kanssa.
Kun vietin kevään ensimmäistä yötä kojussa, se saapui tutulle vakiopaikalleen suorittamaan soidintaan. Kun aamu alkoi sarastaa, huomasin sen pyrstön puuttuvan lähes kokonaan. Pyrstössä oli vain muutamia sulkia jäljellä. Ilmeisesti kettu tai joku muu petoeläin oli yrittänyt saada sitä saaliikseen, mutta onnistui saamaan vain pyrstösulat.
Mating field had been dominated by the same male Capercaillie for many more spring time. As a dominant male, it was able to mate with all females. When I spent the first night of the spring in the hide, it came to familiar standard place to perform normal rituals. When the morning started to shine, I noticed that its tail was almost completely missing. There were only a few feathers left in the tail. Obviously a fox or some other predator had tried to catch it, but only managed to get feathers from the tail.

Metso käyttäytyi soitimella normaalisti ja itsevarmasti.
Viereistä tonttia pitävä Metso on haastanut tätä hallitsevaa kukkoa jo monena keväänä. Sama toistui nytkin. Aamulla Metsot ottivat yhteen toisia siivillä hakaten ja nokalla kopsien. Tämä ensimmäinen erä päättyi ratkaisemattomaan ja pyrstötön kukko sai vielä pitää paikkansa. Aamun edetessä tuli toisen erän aika. Ilman pyrstön tasapainotusta ja tukea hallitseva kukko ei pystynyt tarpeeksi vastaamaan haasteeseen. Haastaja pääsi niskan päälle ja näin valta soitimella vaihtui. Pyrstötön kukko siirtyi tontiltaan sivuun ja uusi hallitsija omi sen itselleen.
This dominant Capersaillie behaved normally and confidently. A nearby cock has been challenging it for several seasons. The same thing happened again. In the morning the cocks fought with the strikes in their wings and at the ankle. This first batch ended in an unresolved and tailless cock remained a sovereign. As the morning progressed, the second batch took place. Without a tail balancing and supporting, the dominant cock was not able to respodn to the challenge anymore. The challenger reached the neck and thus the power changed. The tailless cock moved to the side and the new ruler became the area for himself.

Ensimmäinen taistelu-First battle

Toinen taistelu- Second battle

Valta vaihtuu- The power changes

Hävinnyt kukko siirtyy sivuun- The lost cock moves to the side

Soitimen uusi hallitsija ilmoittaa muille asemastaan- A new dominant cock informs others of his positions.

Metson soitimen järjestelmä on yksinkertainen ja tarkoituksen mukainen. Taisteluissa esiin tuleva vahvuus osoittaa Metson olevan kaikin puolin hyvässä kunnossa. Vain vahvin kukko pääsee jatkamaan sukua muiden jäädessä niin sanotusti nuolemaan näppejään. Näin luonto varmistaa lajin säilymisen kannalta parhaan mahdollisen geeniperimän siirtymisen tuleville sukupolville.
The Capersaillies mating system is simple and purposeful. The strength that emerges in the battles shows that dominant Capersaillie is in good shape in every way.
Only the strongest cock can continue to mate. In this way, nature ensures the best genetic heritage for future generations for survival.

Terveisin-BR Harri

Potkurimetson tarina-The story of Propeller Capercaillie

Tiistai 24.4.2018 klo 22:08 - Harri Paananen

Olen seurannut ja kuvannut aktiivisesti Metson soidinta kymmenen vuoden ajan. Kevään aamuyöt ja aamut toukokuun alussa ovat tarjonneet useita mieleenpainuvia tapahtumia. Yksi niistä on Potkurimetson tarina.

I have followed and actively photographed Capercaillie's mating period of ten years. Spring mornings in the beginning of May have offered many memorable events. One of them is the story of Propeller Capercaillie.

Hallitseva kukko-The dominant cock

Soitimella Metsokukoilla on omat tonttinsa, joilla ne pitävät joka- aamuista kevättanssiaan odotellen neitoja paikalle. Soitimen hallitseva kukko pitää hallussaan soitimen ydintä, jota se puolustaa ympärillä olevilta haastavilta kukoilta.

On the mating area, every Capercaillie cock has its own plot, where they keep every morning rituals waiting for the ladies to come. The dominant cock possesses the core of the area, which it defends from the challenging cocks around.

Soitimen reunassa omaa tonttiaan piti myös muista poikkeava kukko. Se soi samalla tontilla nyt kolmatta kevättä. Kokonsa puolesta se oli jo aikamies, mutta sen pyrstön sulat eivät olleet täysin ehjiä. Selvimmin se poikkesi muista omalaatuisen käytöksen puolesta. Kesken soidintanssin se alkoi ajaa takaa omaa pyrstöään. Se pyöri aikansa ympyrää aivan kuin kissa häntäänsä jahdaten. Pyörimisen lopetettuaan se hetken äimisteltyään aloitti taas normaalin sointinsa. Jonkin ajan kuluttua se alkoi taas pyöriä ympyrää jahdaten pyrstöään. Siksi aloinkin kutsumaan sitä Potkurimetsoksi. Miksi se näin käyttäytyi? Oliko se saanut joskus osuman pyrstöön soitimessa vai oliko kenties kettu tai metsämies sitä pyrstöön satuttanut? Vai säikähtikö se omaa viuhkamaista pyrstöään?

At the edge of mating area kept its own plot a little bit abnormally behaving cock. It was making own rituals at the place now the third spring. For its size it was already full-grown , but the feathers of its tail were not entirely intact. It differed most from others in favor of omnivorous behavior. Among the normal ritual it started to run its own tail. It spins the circle just like a cat snatching its tail. After turning the rotation, it began its normal ritual. This it repeated again and again. That's why I started to call it the Propeller Capercaillie. Why did it behave like this? Did it sometime get hit by a tail in mating area or if maybe a fox or a hunter hit it with a tail? Or did it frighten his own tail?

Potkurimetson pyrstön sulat eivät olleet täysin ehjiä. Propeller Capercaillies feathers of its tail were not entirely intact.

Se pyöri ympyrää aivan kuin kissa häntäänsä jahdaten. It spins the circle just like a cat snatching its tail.

Uudestaan ja uudestaan...Again and again

Yleensä se pysytteli sopivan matkan päässä toisista ja ei pyrkinyt haastamaan muita aktiivisesti. Eräänä aamuna se kuitenkin erehtyi tulemaan liian lähelle hallitsevan kukon tonttia ja siitä seurasi lyhyt ja lopputulokseltaan selvä taistelu. Potkurimetso poistui paikalta hävinneenä. Päivällä poistuessani kojusta huomasin vahvan verivanan kirjavoiman jälkijanan. Päättelin sen olevan Potkurimetson pakojäljen. Sen jälkeen en ole enää Potkurimetsoa soitimella nähnyt. Oliko sen taistelussa saama haava niin paha, että sen menehtyi sen seurauksena?

In general, it remained at a suitable distance from others and did not try to challenge others actively. One morning, however, it mistakenly came too close to the dominant cock plot and followed a short and definitive battle. The Propeller Capercaillie left the place as lost. In the day I left the tent, I noticed a trace of a strong bloodstream. I decided it was a Propellers bloodstream. After that, I have not seen it anymore. Were the wound it had gotten in the fight so bad that it died as a result?

Kuhtalokas taistelu. A fatal battle.

Voittajan uho. The winner's ear.

Sen olemus ei henkinyt muiden metsokukkojen tavoin itsevarmuutta. Ehkä sen kokemukset soitimella olivat saaneet sen epävarmaksi ja se saattoi koitua sen kohtaloksi. Kokonsa puolesta se olisi voinut pärjätä paremmin, mutta epävarmuus näkyi myös taisteluissa. Se ei pystynyt pitämään puoliaan.

Its essence was not confident like others. Perhaps his experiences had made it uncertain and that could to become its fate. For its size, it could have been better, but uncertainty was also evident in battles.

Myös meidän ihmisten elämän taisteluissa usein itsevarmimmat keräävät eniten voittoja.
Onneksi häviäjän kohtalo on harvoin yhtä kova ja totaalinen kuin Potkurimetson.

Also in the struggles of our lives, the most self-confident gather the most profits. Fortunately, the fate of the loser is seldom as hard and full as the Propeller Capercaillies.

Terveisin-BR Harri

Avaran maiseman viehätys-The open landscape fascination

Maanantai 16.4.2018 klo 12:47 - Harri Paananen

Olen miettinyt paljon mikä avarassa maisemassa viehättää?
Viimeisimmät retkeni ovat suuntautuneet suurille soille ja siellä kysymys on noussut jälleen vahvasti pintaan.

Luontoretkilläni taukopaikat ja erityisesti leiripaikat valikoituvat lähes poikkeuksetta paikalle mistä avautuu avara maisema ja näkymä on mahdollisimman laaja. Monta kertaa reitin suunnittelun yhtenä tärkeimmistä lähtökohdista on, että leiripaikaksi löytyy em. kriteerit täyttävä paikka.

Yksi selitys on, että hyvä näkyvyys antaa mahdollisuuden havainnoida luontoa suppeaa paremmin. Mutta mikä on selitys sille, että istuessa tunturin rinteellä, aavan suon reunalla tai järven rannalla mielen valtaa levollinen ja rauhallinen olo? Kiire katoaa ja eri suuntiin avautuvaa maisemaa jaksaa katsoa lähes loputtomiin.
Voiko taustalla olla primitiivinen tunne turvallisuudesta? Avara näkymä antaa mahdollisuuden havaita uhka hyvissä ajoin, jolloin sen kohtaamiseen ehtii valmistautua.

Vastausta kysymykseen ei ehkä koskaan löydy, mutta tärkeintä on, että nuo tunteet saan kokea yhä uudellen.

Terveisin Harri

I've been thinking a lot what is fascinating in the open landscape? My recent hikes have been directed to large swamps and the question has risen strongly to my mind.

On my nature hikes, the resting places and especially the campgrounds are almost unequivocally selected, from where the wide landscape opens up and the view is as wide as possible. Many times one of the most important starting points of route planning is that there is a place to meet the criteria mentioned above.

One explanation is that good visibility gives the opportunity to observe the nature more narrowly. But what is the explanation that sitting on the slope of a fell, at the edge of a big swamp or on the shore of the lake, the mind enjoys a restful and calm feeling? The rush disappears and the landscape opening in different directions can look almost endless time. Can it be a primitive sense of security? A wide landscape gives the opportunity to detect the threat in good time so that you can prepare to meet it.

The answer to the question may never be found, but the most important thing is that those feelings I can experience again and again.

Best regards Harri

Kuinka paljon suoritan luonnossa?How much I perform in nature?

Torstai 29.3.2018 klo 22:17 - Harri Paananen

Asumme taajaman valosaasteen ulkopuolella ja siksi revontulien kuvaaminen on minulle mahdollista jopa kotipihalla. Silti olen ajanut viimeisen viikon aikana pariin otteeseen Iso- Syötteelle yli 50km päähän kuvaamaan niitä. Sunnuntai- iltana ajellessani mietin syytä miksi näin teen? Arkielämä on täynnä suorittamista. Pitää suorittaa päivän työtehtävät, suorittaa kotityöt jne. Kaikelle suorittamiselle yhteistä on, että niihin liittyy aikataulu ja vahva tavoite.

Nyt tekemäni kuvausreissut Syötteelle täyttivät omasta mielestäni osin suorittamisen kriteerit. Tarve oli ehtiä tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan ja tavoitteena oli ikuinen projekti eli täydellinen revontulikuva tykkymaisemassa.
Kuvausreissut olivat onnistuneita, vaikkakaan täydellistä revontulikuvaa tykkymaisemassa en omasta mielestäni saanut. Ympäristö oli hieno ja revontulet loimusivat hetkittäin voimakkaina.

Luonnossa vietettyjen vuosien karttuessa olen, osin teidostamattakin, alkanut yhä enemmän olemaan luonnossa. Esimerkkinä valitsen mieleisen retkikohteen, pystytän leirin mieleiseen paikkaan ja vietän aikaa leirissä siitä päiväretkiä lähiympäristöön tehden. Yhä harvemmin lähden retkelle tavoitteena jonkin tietyn reitin läpi kulkeminen tietyssä aikataulussa. Kalastus, metsästys ja kuvaaminen ovat samalla siirtyneet yhä enemmän luonnossa olemisen oheistoiminnaksi. Tavoitteita, kuten täydellinen revontulikuva tykkymaisemassa, on toki mielessä aina sopivassa ympäristössä liikkuessa, mutta ne eivät ole päälimmäinen syy lähteä luontoon.

Olemalla luonnossa olen alkanut nauttia siellä vietetystä ajasta yhä enemmän. Samalla luonnon tarjoaman arjen vastapainon teho on kasvanut. Kiireen jäädessä luonto myös avautuu laajemmin ja pienikin yksityiskohta saa mahdollisuuden rekisteröityä verkkokalvolle tarjoten vahvemman kokemuksen.

Jatkossa pyrinkin yhä enemmän olemaan luonnossa siellä suorittamisen sijaan.

Terveisin Harri

Me and my family live outside of the light pollution and therefore northern lights photographing is possible even in my home yard. Still in the past week I've driven a couple of times to the Iso-Syöte more than 50 kilometers to photograph Auroras. On a Sunday night while driving I was wondering why I'm doing this. The everyday life is full of performing. You have to carry out your daily work assignments, make daily homeworks etc. It's all about performing together with a timetable and a strong goal.

In my opinion, the photographing trip I made were partly fulfilling the criteria of performing. The need was to make a certain place at a certain time and the goal was an eternal project, that is, a perfect Aurora photo in crown snow load landscape. The photographing trips were successful, though I did not get a perfect Aurora photo in my own mind. The environment was fine and the Auroras were strong at times.

In the course of the years spent in nature, I have started more and more to be in nature. As an example, I choose a interestin hiking destination, set up a camp site in good place and spend time in the camp doing day trips to the nearby area. Less and less, I go on a trip aiming to go through a particular route within a certain time frame. Fishing, hunting and photographing have also shifted more and more to corollary activities. The goals are, of course, always with me when I'm moving in a suitable environment, but they are not the main reason for going the wilderness.

By being in the wild, I started to enjoy the time spent there more and more. At the same time, the power of counterbalance offered by nature has increased. When the hurry decreases , nature also opens up more and the smallest detail gets the chance to sign up providing a stronger experience.

In the future I will try to be more in the wild instead of performing there.

Best regards Harri

Lisää lunta ja revontulia-More snow and Auroras

Sunnuntai 18.3.2018 klo 18:59 - Harri Paananen

Talvi pitää edelleen otteensa ja lumen määrä vain lisääntyy. Kevät etenee nyt hitaasti. Alkuviikosta satoi parina päivänä reilusti ja nietokset vahvistuivat noin 20cm. Tosin lumi oli hyvin kevyttä ja pölisevää pakkaslunta, joka on jo tiivistynyt menettäen vahvuudestaan puolet.

Tykky on myös pitänyt pintansa vaarojen lakialueilla harvinaisen pitkään. Päivälläkin pakkasella pysynyt ilma on suojannut sitä. Normaalisti tykky alkaa varista pois jo helmikuun lopulla. Mikäli säätyyppi jatkuu saman kaltaisena, tykkymaisemista voi päästä nauttimaan vielä pääsiäisenäkin. Yksi lämmin päivä kuitenkin riittää muuttamaan tilanteen.

Viime viikon kirkkaat yöt osuivat lopulta yhtä aikaa revontulien kanssa. Keskiviikkoillan loimut olivat parhaat, mitä tämä talvi on toistaiseksi tarjonnut. Voi hyvinkin olla, että parempia ei enää ehdi tälle kaudelle tulemaankaan. Huhtikuussa yöt valoistuvat niin paljon, ettei revontulia enää voi kuvata.

Terveisin Harri

Winter still goes on and snow increases. Spring in now proceeding slowly.
In the beginning of the week it was raining fairly for a couple of days, more than 20cm. However, the snow was a very light and drifting freeze, which has already been condensed by losing half its strength.

Crown snow load in the trees has also kept his mark on highest areas for an unusually long time. At daytime, the air that is still cold has protected it. Normally, the crown snow load will start to hang off early in February. If the weather type continues the same way, you can still enjoy snowy trees even in Easter. However, one warm day is enough to change the situation.

Last weeks bright nights finally ended up with strong Auroras. Wednesday nights Auroras were the best that this winter has so far offered here in Pudasjärvi area. It may well be that better will no longer have time for this season to come. In April, the nights are goin to be so bright that Auroras become invisible.

Best regards Harri

"Karkkikaupassa"

Keskiviikko 7.2.2018 klo 22:09 - Harri Paananen

Tammikuu meni vauhdilla ja myös vauhdilla pitenevä päivä enteilee pian alkavaa kevättä. Helmikuun puolen välin jälkeen auringon lämpö kasvaa jo selvästi lämmittäväksi ja kevät alkaa sen jälkeen tehdä tuloaan.

Säätyyppi on pysytellyt edelleen pilvisenä ja lumisateisena viime viikoloppuun saakka. Viikon takainen vuorokauden mittainen lämpöaalto käytti hetken lämpötilan plussalla vesisateen kera ja se puhdistu puuston lumitaakastaan vaarojen lakialueita lukuunottamatta. Samalla se hieman tiivisti lumen vahvuutta, mutta edelleen sitä on riittävästi virallisen vahvuuden ollessa nyt 81cm. Viime viikonloppuna säätyyppi sitten muuttui ja ilma kirkastui. Pakkanen kävi kylmimmillään alavilla mailla n. -30 asteessa. Nopea ja lyhytjaksoinen ilman kylmeneminen lämpökerrostaa ilman ja korkeammalla vaaroissa lämpötila pysyi -10- ja -20 asteen välillä.

Pian vaarojen lakialueidenkin tykkykausi on ohi. Auringon lämpö alka tehdä tehtäväänsä ja sopivan ilman säestämänä se saa lumivaipan murtumaan osittain pois. Kirkkaan taivaan siivittämänä vietinkin pari  vuorokautta "karkkikaupassa" ottamassa iloa irti vielä ehjästä lumivaipasta.

Terveisin Harri

Kaamos kaatui

Sunnuntai 14.1.2018 klo 12:38 - Harri Paananen

Talvikausi lähestyy puoltaväliä ja lumikertymä alkaa täällä olla jo lähellä keskimääräistä talven kertymää. Se kertoo suoraan vallinneen säätyypin eli pilvinen ja sateinen sää on jatkunut jo pitkään. Pudasjärven alueella on säästytty pahemmilta sähkökatkoilta, koska kriittisimillä alueilla lauha sää puhdisti puita ennen joulua. Vaara-alueen kuusikot ovat tykkykuorman alla vuosittain ja mukautuneet siihen niin, ettei ongelmia siellä niin helposti synny.
Vallinneen säätyypin vuoksi myös kovilta pakkasilta on säästytty. Vain muutamina vuorokausina elohopea on laskenut -20 asteeseen tai se alle.
Muutos ehtii vielä tapahtua ja mielenkiintoista onkin nähdä lopputalven kulku. Jos säätyyppi jatkuu saman kaltaisena, niin lunta ehtii kertyä vielä toinen mokoma lisää. Lumen vahvuus on Pudasjärven taajaman ympäristössä nyt n. 60cm. Syötteellä Ahmatuvan mittatikussa oli lumen vahvuus jo jouluviikolla 90cm eli siellä on metrin raja nyt jo kevyesti rikottu. Pian koittavissa Umpihankihiihdon MM- kisoissa on nyt siis lunta missä pahnata.

Meillä päivän mitta käy lyhimmillään reilussa 3 tunnissa ja on nyt jatkunut siitä jo 1 1/2 tuntia. Napapiirin pohjoispuolella on myös jo päästy osittain kaamoksesta. Länsi- Lapin tuntureilla se tapahtui reilu viikko sitten. Siellä päivän jatkuminen on selvästi nopeampaa ja pituutta on tullut jo yli 2 1/2 tuntia lisää. Pian päivän mitta ottaa meidän alueen kiinni ja menee vauhdilla ohi.
Lunta sielläkin tavan mukaan riittää ja kahva edellä kinokseen painettu hiihtosauva upposi reilun metrin ennen kuin maan pinta tavoittui. Nautinnollista oli hissukseen hiihdellä kaamoksen taitteen erikoisen valon alla.

Terveisin Harri

Pastellisia sävyjä

Sunnuntai 10.12.2017 klo 21:33 - Harri Paananen

Talvi on saanut hiljalleen otteen. Kuitenkin edelleen sään vaihtelu on suurta. Kirkkaita pakkaspäiviä on ollut vain muutamia ja pääasiallisesti lämpötila on seilannut nollan molemmin puolin. Lumikerros on hetkittäin kasvanut reippaasti tiivistyäkseen pian takaisin ohuemmaksi lämpimän ilman ja vesisateen vuoksi. Lumen syvyys Pudasjärvellä on nyt n. 30cm ja vaara-alueilla sitä on 10-20cm enemmän. Aurinko nousee täällä enää vajaaksi neljäksi tunniksi ja siitä nipistyy vielä vajaa tunti pois puolentoista viikon aikana.
Jos siis valoisan aikana aikoo jotakin ulkona touhuta, pitää toimia ripeästi.

Vähäiset kirkkaat yöt ovat vieneet mahdollisuudet revontulien ihailulta. Joitakin hyviä purkauksia on syksy ja alkutalvi tarjonnut, mutta niitä en ole päässyt juurikaan hyödyntämään.

Tykyn muodostuminen on päässyt hyvään vauhtiin riittävän korkeilla vaara- alueilla. Siellä lämpötila ei ole noussut reilusti plussalle ja huurre sekä lumi on pysynyt puissa. Alempaa lumi on pudonnut pois jo useampaan otteeseen.

Kirkkaan päivän kohdalle osuessa ajankohdalle tyypilliset kauniit pastelliset viileät sävyt täyttävät maiseman. Ne ovatkin tykyn ohella parhainta antia, mitä luonto nyt tarjoaa.

Terveisin Harri

Ruskahilloja ja ruskamustikoita

Sunnuntai 24.9.2017 klo 23:48 - Harri Paananen

Syksy on edennyt jo ruska- aikaan. Sää on ollut varsin epävakaista ja kauniit, kuulaat syyspäivät harvassa. Paikoitellen lämpötila on käväissyt pakkasen puolella muutamina öinä ja aamulla on satanut rännän sekaista vettä. Nyt ennuste näyttää jo paremmalta ja toivottavasti kauniita syyspäiviä on vielä edessä.

Ruska alkaa pian olla Pudasjärven alueella parhaimmillaan. Koivut ovat vahvan keltaisia, mutta haapojen värinvaihto on vielä kesken. Myös suurin osa pihlajista vasta aloittelee värin vaihtoaan. Maaruska on kerännyt värikkyyttä päivä päivältä ja pian sekin on parhaimmassa loistossaan. Vielä kuitnkin jää nähtäväksi kuinka värikäs tämänvuotisesta ruskasta muodostuu.
Kodin syyspuuhien ohessa kävin viikko sitten pienen ruskaretken Itä- Lapin tuntureilla. Siellä ruska on nyt jo todennäköisesti ohittanut huippunsa ja tänä syksynä se ei yltänyt ihan parhaimpaan loistoonsa. Maaruska oli kuitenkin paikoitellen silmiä hivelevä.

Toistaiseksi syksyn parhaat revontulet ovat jääneet pilvien peittoon. Niiden kuvauksen olen kuitenkin saanut jo käyntiin. Kausi on kuitenkin vasta alussa ja varmasti vielä vahvoja leimuja kohdalle osuu.

Kanalintujen tilanne on edelleen varsin heikko. Olenkin päättänyt jättää jahdin vähemmälle tänä syksynä.

Terveisin Harri

Runsas marjasato

Sunnuntai 6.8.2017 klo 19:56 - Harri Paananen

Kesä on hujahtanut loppupuolelleen. Hidas kesän tulo sai aikaan sen, että kesä on tuntunut tavallista lyhyemmältä. Onneksi kuitenkin olemme saaneet nauttia myös kesäisistä ilmoista ja toivottavasti tulevasta syksystä tulee kaunis.
Marjojen runsaat kukinnot enteilivät hyvää marjasatoa ja se näyttää nyt myös toteutuvan. Pudasjärven alueen laajoilla soilla on runsaasti hillaa ja innokkaat marjastajat ovat poimineet niitä todella paljon.
Pian myös mustikat alkavat olla poimintakunnossa ja niitäkin tulee riittämään kaikille halukkaille.
Kesä on muutoin kulunut pääasiassa töiden ja kotitöiden merkeissä.
Kalastuksessa kesän ehdoton huipentuma oli poikani pääsy "lohimeisten" kerhoon. Hän onnistui saamaan elämänsä ensimmäisen lohen perholla Tenosta.
Pian starttaa myös uusi jahtikausi. Metsähanhi pysyy rauhoitettuna ja kanalintujen tilanne vaikuttaa edelleen aika heikolta. Todennäköistä on, että niiden metsästyskautta tullaankin täällä lyhentämään.
Yöt alkavat hiljalleen pimentyä ja ensimmäisiä tähtiä on jo havaittavissa. Elokuun lopulla on jälleen mahdollisuus alkaa bongailla revontulia.

Terveisin Harri

Kesä kauneimmillaan

Sunnuntai 25.6.2017 klo 12:33 - Harri Paananen

Kesä on lopultakin saatu alkuun. Se saapui harvinaisen hitaasti ja viipyillen. Nyt luonnon vihreys on kirkkaimmillaan. Lehtipuiden lehdet,  kasvava heinä, mustikan varvut ja kuusen uusi kasvusto suorastaan loistavat ympäristöstään. Kasvun päästyä vauhtiin yöpakkasilta on ainakin toistaiseksi vältytty. Mustikka ja hilla kukkivat runsaina ja toive hyvästä marjasadosta on korkealla. Runsaan hillakukinnon seassa myös suokukka kukkii erittäin runsaana. Paikoitellen mättäikköä peittää vaaleanpunainen matto. Kesän tultua myös sääsket ovat tapansa mukaan heränneet. Toistaiseksi niitä ei ole ollut erityisen runsaasti ja niiden kanssa on tullut kohtuudella toimeen.

Loppukevään ja alkukesän luontoon suuntautuva retkeily oli tauolla. Metson soitimen huippu oli reilusti myöhässä ja parhaaseen aikaan osunut sairasteluni nollasi toiveet hyvistä soidinkuvista. Sen jälkeen kuvausaika on mennyt henkilökuvauksen merkeissä. Valokuvaamotoiminnan rakentaminen ja aloittaminen, kodin kevättyöt ja tyttömme rippijuhlien järjestäminen ovat olleet päällimmäisenä. Myös sulan veden kalastuskauden avaus viivästyi normaalista samoista syistä. Nyt veden korkeus tulvan jäljiltä on laskenut jo lähelle normaalia kesäkorkeutta ja kalastuskausi päässyt alulle.

Terveisin Harri

Seisahtunut kevät

Torstai 20.4.2017 klo 22:27 - Harri Paananen

Kevään eteneminen on ollut lähes pysähdyksissä usean viikon ajan. Lumikerros on vain tiivistynyt hieman ja sitä on vielä n. 70cm vahvasti, vaara- alueella jopa metrin verran. Yöpakkaset ja päivisin hädin tuskin plussalle nouseva lämpötila ovat jarruttaneet lumen sulamista tehokkaasti.

Sillä on sekä hyvä, että huono puolensa. Muuttolinnuista Pudasjärvelle on ehtinyt jo saapua mm. kurki, peippo ja leppälintu. Suot ovat edelleen tasaisen hangen peittämiä ja pälviä ei ole näkyvissä. Muuttolinnuilla on nyt hankala löytää ravintoa ja aamulla näkemäni kurkipariskunta olikin ottanut lentosuunnaksi lännen suunnaten kohti rannikkoa. Hyvänä puolena on pitkään kestänyt hankikausi, jota ovat säestäneet jo pitkäksi venynyt valoisuus ja komea auringonpaiste. Lumi on kantanut hyvin hiihtäjää ja ajoittain myös jopa kävelijää. Olosuhteet luonnossa retkeilyyn ovat siis olleet mitä parhaimmat.

Ajoittain retkeilijän iloksi yötaivasta ovat valaisseet myös revontulet. Nyt revontulikausi alkaa kuitenkin olla ohi, sillä pohjoinen taivaanranta ei enää pimene täysin koko yönä. Seuraavia taivaantulia saakin odotella elokuun lopulle.

Terveisin Harri

Rautua ja riekkoja

Lauantai 18.3.2017 klo 21:00 - Harri Paananen

Päivän pituus on jatkunut vauhdilla kevään etenemisen myötä. Illat valostuvat kovaa vauhtia ja pian kellojen siirron myötä otetaan reilu lisäharppaus samaan suuntaan.
Vaihteleva säätyyppi on jatkunut edelleen. Muutama todella kaunis aurinkoinen kevätpäivä on katkaissut pilvisen, sateisen ja tuulisen säätyypin. Kovemmat pakkaset ovat rajoittuneet muutamiin lyhyisiin yrityksiin. Lumen syvyys oli Pudasjärven keskustan mittauspisteessä vielä reilu pari viikkoa sitten vain 54cm. Lumitilanne on kuitenkin korjaantunut reilujen lumisateiden myötä normaaliin syvyyden ollen nyt 75cm. Syötteen vaaroissa päästään jo yli metrin lumen syvyyteen. Auringolle siis riittää taas töitä parin seuraavan kuukauden aikana.

Edellisellä viikolla kävin poikani kanssa taas vuotuisen hiihtolomaretken Utsjoen tunturimaisemiin. Sää Utsjoella oli pääsääntöisesti keväisen kaunis, mutta kirpakka tuuli teki parina päivänä ulkoilusäästä viileän. Riittävästi hyvää "tunturisäätä" osui myös lomallemme ja pääsimme lumikenkäilemään ja rautuja pilkkimään tunturiin. Mukana meillä oli myös Seita ja hänkin pääsi toteuttamaan reissulla itseään riekkojen kiusaksi.

Ohessa kuvia parilta viime viikolta.

Terveisin Harri

Kevättä kohti

Sunnuntai 5.2.2017 klo 10:08 - Harri Paananen

Helmikuu on saatu hyvälle alulle ja kevät alkaa tehdä vauhdilla tuloaan. Valoisuus on lisääntynyt roimasti. Päivän pituus on jatkunut Pudasjärvellä joululta jo nelisen tuntia.

Sää on ollut hyvin vaihtelevaa ja pidempikestoisia kovia pakkasia ei ole ollut. Lämpötila on käynyt useaan otteeseen plussalla kovien tuulien säestämänä. Tämä on tiivistänyt lunta ja sen syvyys onkin nyt hieman normaalia alhaisempi. Lämpö ja tuuli ovat pudottaneet tykyn puista pois lähes kaikkialta. Vain harvoilla sopivilla alueilla ja riittävän korkealla vahva tykky kuoroottaa puita. Pian myös aurinko alkaa lämmittää riittävän paljon saaden lumivaipan putoilemaan puista pois.
Vaihtelevan sään ja kovien tuulien vuoksi hiihto- tai lumikenkäily- olosuhteet ovat nyt mitä mainioimmat. Lumi kantaa varsinkin pitkillä metsäsuksilla hyvin ja liikkuminen lumisessa luonnossa on helppoa.

Revontulikausi on jatkunut nyt vaisuhkona. Harvahko kirkas sää ja harvahkot voimakkaat purkaukset eivät ole osuneet samoille öille.
Revontulikautta on jäljellä pari kuukautta, joten eiköhän jotakin muistikortille vielä ehdi tallentua.

Ohessa kuvia tammikuisilta retkiltäni.

Terveisin Harri

Hyvää loppiasta!

Perjantai 6.1.2017 klo 12:53 - Harri Paananen

Uusi vuosi on saatu jo hyvälle alulle. Pudasjärvellä päivän pituus on jatkunut jo n. 40min. Sen kylläkin huomaa vasta auringon korkeudesta keskipäivällä. Pari viimeisintä vuorokautta pakkanen on ollut napakka ja sen purevuutta on vahvistanut kirpeä tuuli. Viime yönä Syötteeltä ajellessa auton mittari näytti kylmimmillään - 33,5 astetta. Varmasti kylmempiäkin paikkoja täältä on löytynyt. Kotimittari on rekisteröinyt alimmaksi lukemaksi - 27,9 astetta. Nyt pakkanen on laskussa ja tuuli voimistunut enteillen selvästi leudompaa ilmaa.

Pitkään Pudasjärvellä jatkunut "kuivahko kausi" revontulien suhteen on katkennut. Kahtena edellisenä yönä taivaalla on hetkittäin leimunnut näyttävästi. Värikkyyden suhteen nyt olleet revontulet eivät ole olleet parhaimmillaan, mutta voimakkuutta sekä vauhtia niissä on ollut reilusti.

Ohessa kuvia parilta viime yöltä.

Terveisin Harri

Hyvää Uutta Vuotta 2017! Happy New Year 2017!

Lauantai 31.12.2016 klo 10:11 - Harri Paananen