Potkurimetson tarina-The story of Propeller Capercaillie

Tiistai 24.4.2018 klo 22:08 - Harri Paananen

Olen seurannut ja kuvannut aktiivisesti Metson soidinta kymmenen vuoden ajan. Kevään aamuyöt ja aamut toukokuun alussa ovat tarjonneet useita mieleenpainuvia tapahtumia. Yksi niistä on Potkurimetson tarina.

I have followed and actively photographed Capercaillie's mating period of ten years. Spring mornings in the beginning of May have offered many memorable events. One of them is the story of Propeller Capercaillie.

9-2.JPG

Hallitseva kukko-The dominant cock

Soitimella Metsokukoilla on omat tonttinsa, joilla ne pitävät joka- aamuista kevättanssiaan odotellen neitoja paikalle. Soitimen hallitseva kukko pitää hallussaan soitimen ydintä, jota se puolustaa ympärillä olevilta haastavilta kukoilta.

On the mating area, every Capercaillie cock has its own plot, where they keep every morning rituals waiting for the ladies to come. The dominant cock possesses the core of the area, which it defends from the challenging cocks around.

Soitimen reunassa omaa tonttiaan piti myös muista poikkeava kukko. Se soi samalla tontilla nyt kolmatta kevättä. Kokonsa puolesta se oli jo aikamies, mutta sen pyrstön sulat eivät olleet täysin ehjiä. Selvimmin se poikkesi muista omalaatuisen käytöksen puolesta. Kesken soidintanssin se alkoi ajaa takaa omaa pyrstöään. Se pyöri aikansa ympyrää aivan kuin kissa häntäänsä jahdaten. Pyörimisen lopetettuaan se hetken äimisteltyään aloitti taas normaalin sointinsa. Jonkin ajan kuluttua se alkoi taas pyöriä ympyrää jahdaten pyrstöään. Siksi aloinkin kutsumaan sitä Potkurimetsoksi. Miksi se näin käyttäytyi? Oliko se saanut joskus osuman pyrstöön soitimessa vai oliko kenties kettu tai metsämies sitä pyrstöön satuttanut? Vai säikähtikö se omaa viuhkamaista pyrstöään?

At the edge of mating area kept its own plot a little bit abnormally behaving cock. It was making own rituals at the place now the third spring. For its size it was already full-grown , but the feathers of its tail were not entirely intact. It differed most from others in favor of omnivorous behavior. Among the normal ritual it started to run its own tail. It spins the circle just like a cat snatching its tail. After turning the rotation, it began its normal ritual. This it repeated again and again. That's why I started to call it the Propeller Capercaillie. Why did it behave like this? Did it sometime get hit by a tail in mating area or if maybe a fox or a hunter hit it with a tail? Or did it frighten his own tail?

33-2.JPG

Potkurimetson pyrstön sulat eivät olleet täysin ehjiä. Propeller Capercaillies feathers of its tail were not entirely intact.

8-2.JPG

Se pyöri ympyrää aivan kuin kissa häntäänsä jahdaten. It spins the circle just like a cat snatching its tail.

1-2.JPG

Uudestaan ja uudestaan...Again and again

Yleensä se pysytteli sopivan matkan päässä toisista ja ei pyrkinyt haastamaan muita aktiivisesti. Eräänä aamuna se kuitenkin erehtyi tulemaan liian lähelle hallitsevan kukon tonttia ja siitä seurasi lyhyt ja lopputulokseltaan selvä taistelu. Potkurimetso poistui paikalta hävinneenä. Päivällä poistuessani kojusta huomasin vahvan verivanan kirjavoiman jälkijanan. Päättelin sen olevan Potkurimetson pakojäljen. Sen jälkeen en ole enää Potkurimetsoa soitimella nähnyt. Oliko sen taistelussa saama haava niin paha, että sen menehtyi sen seurauksena?

In general, it remained at a suitable distance from others and did not try to challenge others actively. One morning, however, it mistakenly came too close to the dominant cock plot and followed a short and definitive battle. The Propeller Capercaillie left the place as lost. In the day I left the tent, I noticed a trace of a strong bloodstream. I decided it was a Propellers bloodstream. After that, I have not seen it anymore. Were the wound it had gotten in the fight so bad that it died as a result?

4-2-2.JPG

Kuhtalokas taistelu. A fatal battle.

5-2-2.JPG

6-2-2.JPG

Voittajan uho. The winner's ear.

Sen olemus ei henkinyt muiden metsokukkojen tavoin itsevarmuutta. Ehkä sen kokemukset soitimella olivat saaneet sen epävarmaksi ja se saattoi koitua sen kohtaloksi. Kokonsa puolesta se olisi voinut pärjätä paremmin, mutta epävarmuus näkyi myös taisteluissa. Se ei pystynyt pitämään puoliaan.

Its essence was not confident like others. Perhaps his experiences had made it uncertain and that could to become its fate. For its size, it could have been better, but uncertainty was also evident in battles.

7-2.JPG

Myös meidän ihmisten elämän taisteluissa usein itsevarmimmat keräävät eniten voittoja.
Onneksi häviäjän kohtalo on harvoin yhtä kova ja totaalinen kuin Potkurimetson.

Also in the struggles of our lives, the most self-confident gather the most profits. Fortunately, the fate of the loser is seldom as hard and full as the Propeller Capercaillies.

Terveisin-BR Harri

Avainsanat: Metso, Capercaillie