Kuinka paljon suoritan luonnossa?How much I perform in nature?

Torstai 29.3.2018 klo 22:17 - Harri Paananen

Asumme taajaman valosaasteen ulkopuolella ja siksi revontulien kuvaaminen on minulle mahdollista jopa kotipihalla. Silti olen ajanut viimeisen viikon aikana pariin otteeseen Iso- Syötteelle yli 50km päähän kuvaamaan niitä. Sunnuntai- iltana ajellessani mietin syytä miksi näin teen? Arkielämä on täynnä suorittamista. Pitää suorittaa päivän työtehtävät, suorittaa kotityöt jne. Kaikelle suorittamiselle yhteistä on, että niihin liittyy aikataulu ja vahva tavoite.

Nyt tekemäni kuvausreissut Syötteelle täyttivät omasta mielestäni osin suorittamisen kriteerit. Tarve oli ehtiä tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan ja tavoitteena oli ikuinen projekti eli täydellinen revontulikuva tykkymaisemassa.
Kuvausreissut olivat onnistuneita, vaikkakaan täydellistä revontulikuvaa tykkymaisemassa en omasta mielestäni saanut. Ympäristö oli hieno ja revontulet loimusivat hetkittäin voimakkaina.

Luonnossa vietettyjen vuosien karttuessa olen, osin teidostamattakin, alkanut yhä enemmän olemaan luonnossa. Esimerkkinä valitsen mieleisen retkikohteen, pystytän leirin mieleiseen paikkaan ja vietän aikaa leirissä siitä päiväretkiä lähiympäristöön tehden. Yhä harvemmin lähden retkelle tavoitteena jonkin tietyn reitin läpi kulkeminen tietyssä aikataulussa. Kalastus, metsästys ja kuvaaminen ovat samalla siirtyneet yhä enemmän luonnossa olemisen oheistoiminnaksi. Tavoitteita, kuten täydellinen revontulikuva tykkymaisemassa, on toki mielessä aina sopivassa ympäristössä liikkuessa, mutta ne eivät ole päälimmäinen syy lähteä luontoon.

Olemalla luonnossa olen alkanut nauttia siellä vietetystä ajasta yhä enemmän. Samalla luonnon tarjoaman arjen vastapainon teho on kasvanut. Kiireen jäädessä luonto myös avautuu laajemmin ja pienikin yksityiskohta saa mahdollisuuden rekisteröityä verkkokalvolle tarjoten vahvemman kokemuksen.

Jatkossa pyrinkin yhä enemmän olemaan luonnossa siellä suorittamisen sijaan.

Terveisin Harri

Me and my family live outside of the light pollution and therefore northern lights photographing is possible even in my home yard. Still in the past week I've driven a couple of times to the Iso-Syöte more than 50 kilometers to photograph Auroras. On a Sunday night while driving I was wondering why I'm doing this. The everyday life is full of performing. You have to carry out your daily work assignments, make daily homeworks etc. It's all about performing together with a timetable and a strong goal.

In my opinion, the photographing trip I made were partly fulfilling the criteria of performing. The need was to make a certain place at a certain time and the goal was an eternal project, that is, a perfect Aurora photo in crown snow load landscape. The photographing trips were successful, though I did not get a perfect Aurora photo in my own mind. The environment was fine and the Auroras were strong at times.

In the course of the years spent in nature, I have started more and more to be in nature. As an example, I choose a interestin hiking destination, set up a camp site in good place and spend time in the camp doing day trips to the nearby area. Less and less, I go on a trip aiming to go through a particular route within a certain time frame. Fishing, hunting and photographing have also shifted more and more to corollary activities. The goals are, of course, always with me when I'm moving in a suitable environment, but they are not the main reason for going the wilderness.

By being in the wild, I started to enjoy the time spent there more and more. At the same time, the power of counterbalance offered by nature has increased. When the hurry decreases , nature also opens up more and the smallest detail gets the chance to sign up providing a stronger experience.

In the future I will try to be more in the wild instead of performing there.

Best regards Harri